9.6.2009

Tiistai


Rikoin eilen lupaustani olla ostamatta askartelu/käsityötarvikkeita (voi olla että olen rikkonut sitä muutenkin...) mutta en voinut jättää noita pieniä kangaspuita kirpputorille. Jos ne toimivat niin ne tulivat hyvin edullisiksi, jos eivät niin ehkä minullakin on varaa menettää se kymppi.
Ne meinasivat tulla kyllä vähän kalliimmiksi, kävin kirpputorin jälkeen ruokakaupassa ja laitoin puut ja takkini säilytyslokeroon ja maksamisen jälkeen katsoin muita liikkeitä siellä ja vasta lähtiessäni tajusin ettei minulla ollut enää avainta ja tietenkään ostoskorini (päättelin että olin hukannut avaimen sinne kun se ei ollut taskuissa eikä laukussa) ei ollut enää kassan luona. Menin neuvontaan (ehkä kyseessä ei ollut tavallinen ruokakauppa) ja he hälyttivät paikalle vartijan joka kävi avaamassa lokeron ja otti yhteystietoni ja veloitti 12 euron panttimaksun. Se oli minusta ihan kohtuullinen hinta.
Olin eilen nukahtamaisillani kun puhelin soi (olin kumman väsynyt ja menin nukkumaan kahdeksan jälkeen, siksi puhelu tuli aivan järkevää aikaan), he olivat kuulemma löytäneet avaimen jostain korista ja voin mennä hakemaan panttini tänään. En kyllä ollut ajatellut lähteä tänään pois lähiöstä mutta kaipa avain on siellä vaikka torstainakin. Tai sitten pyöräilen sinne iltapäivällä. Ei minulla ole mitään erityistä ohjelmaakaan tälle päivälle, paitsi vähän askartelua.



Art journal -projektini ensimmäisen päivän tuotoksia. Väreillä leikkiminen oli hauskaa. Tänään ohjelmassa on kuvien leikkaamista lehdistä ja kirjoista, voi olla että jätän niiden liimaamisen huomiselle. Teen tätä hyvin vaiheittain!


Viimeistelin lauantaina vaihtoon lähtevät rintaneulat. Halusin niistä oikein röyhelöiset ja ne tuntuivat kaipaavan helmiäkin. J ja D ovat vastaanottajien nimien ensimmäiset kirjaimet.


Arvaatteko mikä on tämä työ jossa on hyvät edut ja pääsee tekemisiin ihmisten kanssa?

3 kommenttia:

annakaisu kirjoitti...

Onpa söpöt kangaspuut! Kuinka leveä tuo loimi on? Mä haaveilen sellaisesta kudontakehikosta vaimikähänsenytoli, jollainen mulla oli lapsena...

Työilmoituksesta mulla ei tule mieleen muuta kuin lentoemäntä, mutta taitaa mennä pieleen ;)

lupiini kirjoitti...

Mulla oli lapsena kangaspuut joilla saattoi kutoa ihan oikeaa pientä mattoa. En tiedä minne ne katosivat enkä myöskään muista yhtään valmista tekelettä... esikoulussa tehtiin joskus räsymattotekniikalla eri värisistä villalangoista pöytäliina, se oli aika makee. Oon nähnyt kanssa sellaisia pikkuräsymatontapaisia, joissa loimilankoihin on maalattu värejä ja kuvioita ja itse räsy (tai mikä se nyt onkaan mitä mattoon kudotaan) on yksiväristä.

Tuo Art Journal oli sikahieno. Pitäisköhän alkaa kanssa duunaamaan, mun sisällä on iso askartelun mentävä luovuusaukko ja äitiysloman alkaessa oon varmaan saanut ihan hiton tarpeekseni Illustratorista (jolla nyt puran luomishimojani, työaikana, hehheh) mutta koska olen huono kaikessa neula ja lankaa-jutuissa, voisin kokeilla tuota kollaasitekniikkaa.

Veikkaan, että tuo duuni on jotain armeijaan liittyvää?

Näkymätön tyttö kirjoitti...

Annakaisu, leveyttä näyttää olevan vähän reilut 30 senttiä, jos mittasin oikein.

Lupiini, minulla on Brio-merkkiset lasten kangaspuutkin ja täytyy tunnustaa että ne ovat tällä hetkellä vaatehuoneessa odottamassa inspiraatiota, nekin olivat sellainen löytö jota ei vain voinut jättää kirpputorille :) Ehkä se inspiraatio tulee jossain vaiheessa ja silloin on hyvä että on välineet valmiina.

Maalasin tänään vähän lisää pohjia art journaliin, en tiedä millainen lopputuloksesta tulee mutta ainakin se on kauhean hauskaa ja vapauttavaa, sellainen päämäärätön luovuuden käyttö, yleensä ajattelen aivan liikaa lopputulosta.

Työpaikka on lähempänä armeijaa kuin lentokonetta, mutta ketään ei tarvitse tappaa. Ilmoituksella haettiin vain miehiä ja vuosi oli 1964.

Blog Widget by LinkWithin