Ärsyyntymistä ja tajunnanvirtaa hiuksista

Olin eilen aika ärsyyntynyt. Vähän syystä ja syyttä ja kuitenkin niin ettei ärsyyntyminen näkynyt päälle päin blogin ulkopuolisessa elämässä. Olin tietysti ärsyyntynyt helteidenkin aikaan, mutta se oli eri asia ja olin silloin vain ärtynyt, en ärsyyntynyt. Se on eri asia. Perussyy saattoi olla hormonaalinen, mutta asiaa ei auttanut esimerkiksi se että minun piti mennä isäni toimistolle, jonne piti tulla erään kirjailijan mies hakemaan kirjoja. Odotin yli tunnin mutta miestä näkynyt ja sitten minun piti lähteä jo pois. Minulla olisi saattanut olla parempaakin tekemistä.

Ostin alennuksesta villiruusukylpyainetta (niin pullossa luki) ja lojuin pitkään lämpimässä ehkä ruusuntuoksuisessa kylvyssä lukien inspiroivaa lehteä. Se auttoi ärsyyntymiseen hyvin.

Ja onneksi yksi ärsyyntymisen syistä ei ollut kampaajalla käynti, se meni aika hyvin ja nyt näen taas jotain (=otsatukka ei roiku silmillä).
Jossain blogissa oli joskus kirjoitus siitä miten hankalaa kampaajalla käyminen on kun pitää yrittää keskustella jotain eikä tiedä mikä on sopiva puheenaihe ja kahvin juominen on hankalaa kun kuppia ei saa lasketuksi mihinkään ja lehdenkin lukeminen on vaikeaa ilman silmälaseja. Minä en ollut ikinä ajatellut että ne olisivat ongelmia, laitan vain silmät kiinni ja vajoan ajatuksiini eikä tarvitse yrittää olla sosiaalinen kampaajan kanssa (he puhuvat minulle yleensä vain jotain hiuksiin liittyvää välttämätöntä). Kahvista tai teestä kieltäydyn jos sitä tarjotaan (tällä kertaa ei, tuolla on kyllä yleensä tarjottu), lehtiä en näe lukea enkä välitäkään.
Kävin taas kampaamossa (tai "hiushuoneeksi" ne itseään kutsuvat), jossa kävin kun hankkiuduin eroon pitkistä hiuksista (en ole muuten kaivannut niitä lainkaan). Olen käynyt Turussa kahdessa muussakin. Toista kuvittelin halvaksi mutta se ei ollut erityisen (lähiostarin koomisen niminen kampaamo) ja aiheutti hiustrauman, toinen oli ihan hyvä. En oikeastaan tiedä miksi en mennyt sinne vaan hiushuoneeseen. En tainnut vain ajatella, se olisi ollut halvempi kyllä. Tai syynä saattoi olla se että varasin ajan poikkeuksellisesti puhelimella eikä minulla ollut mitään muistikuvaa toisen kampaamon nimestä. Hiushuone on minusta hauska paikka, sellainen joka olisi ollut minusta joskus todella pelottava ja se on yksi syy miksi käyn siellä mielelläni, osoittamassa itselleni että pelottavat paikat eivät välttämättä ole oikeasti pelottavia. Tuolla olen ainakin saanut hyvää ja ystävällistä palvelua. Ja hyvät leikkaukset.
Pidän myös siitä että se sijaitsee vanhassa talossa, suosin mielelläni sellaisia yrityksiä!

Päätin myös luopua palashampoosta, niin hyvältä idealta kuin se tuntuikin niin kyllästyin täysin tahmeisiin hiuksiin. Ostin sitten itseään ekologiseksi väittävää pulloshampoota, se ainakin tuntuu paremmalta hiuksissa.

Ulkona on ihana sade ja tuuli.

Tänään pitäisi ehkä siivota. Ja pestä pyykkiä.
Ja tehdä Picassosta inspiroitunut atc.