Hyvin lyhyesti

Olen iloinen siitä että säilöntäkauteni on alkanut hyvin, mansikoiden lisäksi pakastimessani on nyt neljä rasiaa mustikoita. Se ei tietenkään ole mikään hurja määrä mutta kuitenkin aika hyvin kun ottaa huomioon lähimetsäni ja sen etten harrasta poimureita ja viime vuonna en saanut yhdeltäkään mustikkaretkeltä kuin jonkun ehkä puolitoista litraa. Eli pari litraa on suuri saavutus.
Taidan mennä tänäänkin metsään, heti aamusta.

Olen iloinen myös siitä että olen nukkunut viime aikoina aika hyvin. Yli seitsemään tai jopa kahdeksaan, joskus pitempäänkin. Mukavaa.

Päätin viikonloppuna vähän spontaanisti lähteä keskiviikkona Jyväskylään, ennen kuin Turkuun tulee isoja laivoja ja ennen kuin mustikkakausi käynnistyy kunnolla (vaikka se onkin tainnut käynnistyä minulle).


Lopuksi hassu kukkakuva perjantailta kun ei ole mitään tuoreempaa (käsitöitäkään ei ole oikein ehtinyt tehdä kun mustikka vie huomion. Ei minulla ole oikeasti mitään ongelmaa). Luontoportti oli sitä mieltä että se olisi ehkä karvaskallioinen (siitä oli vielä kukkiviakin yksilöitä).


Lisäys puoliltapäivin: Menin metsään ja juutuin sinne neljäksi tunniksi (tuloksena ehkä kolme neljä litraa mustikoita). Huolestuisin pakkomielteisyydestäni jos en tietäisi että niin käy joka vuosi ja joka kerta selviän siitä hengissä ja unohdan marjat seuraavaan vuoteen. Ja että äidilleni käy aivan samoin ja hän ainakin on täysjärkinen.
Vettä voisi kyllä ottaa mukaan seuraavalle retkelle. Jos niitä tulee. Joku muukin oli sangon kanssa metsässä, se on huolestuttavaa mutta en kyllä usko että kukaan voi poimia metsää tyhjäksi. Ja minulla on jo nyt ehkä enemmän mustikkaa kuin viime vuonna yhteensä. Ja ehkä selviän vaikkei pakastimeni olisikaan aivan täynnä, elämäni ei riipu talvivarastoista (vaikka ne helpottavatkin sitä kummasti).