Pitkästi

Aika ihanaa kun yöllä on niin viileää että voi nukkua peiton kanssa. Tai kahden.

Olin lauantaina juhlissa. Olin etukäteen aika hermostunut, olen tainnut olla viimeksi ei-sukujuhlissa joskus vuonna 2004 (olen säälittävä), joko tuttavani eivät järjestä niitä tai eivät kutsu minua (oikeastaan nyt kun muistelen muistankin kahdet juhlat joissa oikeasti olin vuoden 2004 jälkeen, ehkä minulla on vain huono muisti). Joka tapauksessa en ollut varma osaanko käyttäytyä oikein ja kun en tuntenut muita vieraita lainkaan niin en voinut olla varma saisinko sanottua mitään vai teeskentelisinkö olevani oikeasti näkymätön ja kuulumaton koko illan. Mutta minulla oli todella hauskaa. Kiitos vielä emännälle! (oli muuten tämän blogin ansiota että päädyin sinne, kuten moni muukin mukava asia elämässäni)

Viime viikonloppuna olisi ollut Ruisrockikin enkä tuntenut minkäänlaista halua mennä sinne (varsinkaan kun minulla ei olisi ollut varaakaan). En ole kyllä ikinä tuntenut, kävin festareilla vain katsomassa bändejä en "festaritunnelman" takia. Ihmiset ovat olleet yllättyneitä siitä että olen ylipäätään käynyt festareilla, en ole ehkä ihan festarityyppiä. Enkä yleensä käynyt jos joku lempibändini ei soittanut. Ensimmäinen kertani oli Ruisrockissa vuonna 1996, Blurin ja Pulpin takia. Seuranani oli äitini (koska kavereitani ei kiinnostanut enkä uskaltanut matkustaa yksin Turkuun, silloin minulla ei ollut vielä täällä sukulaisia). Mutta olen ollut myös Provinssirockissa seurueessa, jonka jäsenet uivat festaripaikalle ilman lippua (en minä tietenkään) ja tatuoivat ja lävistivät itseään ja olivat oikeita rock-nuoria. Toisin kuin minä. Inhosin teltassa nukkumista ja humalaisia ja ihmismassoja ja melua ja bajamajoja. Sen jälkeen olin vielä kerran festareilla niin että yövyin siellä, sitten kävin pari kertaa Ruisrockissa isäni luota. Ja sitten en ollut enää kiinnostunut.

Veloena linkitti Spotify-soittolistoihinsa ja haastoi muutkin. Joten jos satut olemaan Spotify-käyttäjä niin tämä soittolista lauluista jotka ovat mielestäni hauskoja saattaa selittää sitä miksi en käy enää festareilla (vaikka olisi varaakin).

Swap-botissa joku teeskenteli taas kuolleensa ja jäätyään kiinni väitti että joku oli hakkeroinut hänen tunnuksensa. Se on oikeasti hauska harrastus (vaihtaminen, ei kuoleman teeskentely) mutta siihen liittyy tiettyjä huonojakin puolia, esimerkiksi se että vaihtoihin liittyminen on hyvin helppoa mutta niiden ehtojen täyttäminen ei välttämättä olekaan ja vaikka tuolla ei voikaan liittyä kuin 20 vaihtoon kerrallaan niin siinäkin on aika paljon työtä ja ääritapauksissa ihmiset saattavat olla hiukan epätoivoisia (minä en ole yleensä kuin ehkä viidessä vaihdossa yhtä aikaa korkeintaan, riippuen siitä miten paljon ne vaativat työtä).
Siellä on myös mielenkiintoisia henkilöitä jotka saavat jatkuvasti porttikiellon ja liittyvät uudestaan, kuten eräs nainen jolla on ilmanraikastinfetissi jonka takia hän jää aina kiinni (hän on kiinnostunut myös kaikenlaisista siivoustarvikkeista). Vaihtamisessa on omat riskinsä mutta niitä voi minimoida esim. sillä ettei osallistu vaihtoihin joissa pitää ostaa jotain kallista (se tuntuu minusta muutenkin oudolta, ostan mieluummin itselleni sen kalliin jutun kuin luotan toiseen).

Tämän viikon ohjelmaa saattaa kuulua käynti kampaajalla. Kävin viimeksi helmikuussa, eli kampaus on aika kätevä mutta nyt otsahiukset ovat kasvaneet sen verran pitkiksi että kampaus saattaisi sopia paremmin angstiselle teinille, joka voi kyräillä maailmaa niiden alta.



Päivän luova osuus, jonka tein tosin jo viikko sitten, onnittelukortit viikonlopun syntymäpäiväihmisille, juhlien emännälle ja siskolleni. Vaaleanpunaista ja kollaasia taas. Pohjana opettavainen kirja nimeltä Mielistä tuli "missi".


Yksi lempisivustoistani on Luontoportti ja erityisesti (tai lähinnä) sen kasvientunnistustyökalu. Meillä oli joskus muinaisia Windows-aikoina sellainen ohjelma tietokoneella mutta se oli tietysti aika kehittymätön mutta hauska. Jotkut saattavat muistaa miten saatan mennä sekaisin jos en tunnista jotain kasvia (kirjojen avulla), Luontoportti on hyväksi mielenterveydelleni. Jouduin tosin tekemään viikonloppuna kaksi kävelyretkeä että sain sen verran hyvät kuvat että sain tunnistettua nuokkukohokin ja linnunkaalin. Luultavasti pikkutalvikkiin (tai sitten iso-) ja maariankämmekkään en tarvinnut kauheasti tunnistusapua. Lähimetsäni on aika ihana paikka.
Löysin kaksi kypsää mustikkaakin. Ja huomasin että kypsyvät mustikat ovat aika iljettävän näköisiä, kelmeitä ja mustelmaisia. Eipä tule ainakaan syötyä niitä raakoina.

Valmistauduin säilöntäkauteen sulattamalla jääkaappini (se ei osaa tehdä sitä itse) perjantaina ja pakastimen eilen. Nyt pitäisi vielä pestä matot ja kesävelvollisuuteni olisi suoritettu (päätin jättää ikkunat väliin, niitä ei edes pysty pesemään yksin, jonkun pitää pitää ikkunasta kiinni, ne ovat niin isoja).