Kaapissa ja turistina

Törmäsin viime viikolla Veloenan kautta kirjoitukseen kaapissa olosta ja sen sosiaalisista puolista ja lainattiin kirjoitusta (olipa tämä monimutkainen lainaus) jossa esitettiin heteroille tehtäväksi olla viikon verran kaapissa, salaten kaikki parisuhteeseen liittyvät seikat. Viime viikolla isän luona tajusin että olen mukavan ihmisen kanssa heidän suhteensa kaapissa. Tai minä olen kaapissa mukavaan ihmiseen liittyen tai jotain. Äitini tietää hänestä mutta jostain syystä ei ole tuntunut luontevalta puhua hänestä isäni ja äitipuoleni kanssa. Tai ylipäätään puhua sellaisista asioista heidän kanssaan, luulen että heidän olisi mahdotonta päätellä seksuaalista suuntautumistani käytökseni ja puheideni perusteella. Ylipäätään minun on vaikeaa puhua aiheesta vanhempieni kanssa, äitinikään ei tiedä siitä että olen joskus aikaisemminkin käynyt vähän niin kuin treffeillä. Siitä on hyötyä että on tapana tavata kaikenlaisia nettituttujaan, se ei enää herätä mitään kummastusta. Niin taisin kuvailla mukavan ihmisenkin silloin kun tapasin hänet ensimmäisen kerran, joskus muutama vuosi sitten (kävin katsomassa mitä olin kirjoittanut tapaamisesta ja näköjään hän oli ollut silloinkin mukava).
Joka tapauksessa olen kaapissa (mutta vain isälleni ja äitipuolelleni ja oikeastaan siskollenikin mutta puhun hänen kanssaan niin vähän että se johtuu vain tilaisuuden puutteesta, en kyllä tiedä sanonko jotain kun näemme kirjamessuilla) enkä ole ihan varma miten pääsen sieltä ulos enkä tiedä pitäisikö minun. Olen kertonut retkistä, joilla olemme käyneet, mutta olen ollut niillä "yhden kaverin" kanssa. Ehkä tulen kaapista ulos vähitellen ja sanon olleeni "yhden mukavan ihmisen etunimen kanssa".
En tiedä miksi tuollaisista asioista puhuminen on minulle vaikeaa, sen ymmärrän että seksistä puhuminen on minulle noloa mutta että sekin että olen retkeillyt ympäri Turkua jonkun miehen kanssa. Voi olla että sain lapsuuden kodissa jonkinlaisen puhumattomuuden mallin, vanhempieni avioliiton pystyi päättelemään lähinnä siitä että he nukkuivat samassa huoneessa. Ja voi olla että pelkään että jos puhun jotain niin jokin menee pieleen, vähän taikauskoisesti, siksi en täälläkään ole kirjoittanut juuri muuta kuin retkistä.

***

Lauantaina olin aika väsynyt mutta jaksoin kuitenkin lähteä metsään kävelylle. Minun oli tarkoitus kävellä vähän reippaammin mutta siellä oli niin paljon ja valtavia puolukoita etten voinut vastustaa niitä ja jäin poimimaan. Törmäsin karpalopaikkaankin, pitää muistaa se pakkasten jälkeen (poimin niitäkin muutaman kun en osannut vastustaa, ehkä ensimmäiset ikinä keräämäni, en osaa oikein käyttää niitä). Illalla keitin omenasosetta, mukana oli kesäkurpitsaakin antamassa massaa. Olisi saattanut onnistua paremmin jos olisin heti aluksi muistanut kuoria kurpitsan. Soseesta tuli vähän vihreäpilkullista.

***

Sunnuntaina leikin turistia Turun päivänä.


Ensin Luostarinmäen käsityöläismuseossa, jonne pääsi puoleen hintaan (niin kuin muihinkin kaupungin museoihin mutta en jaksanut käydä muualla) ja jossa olin ollut viimeksi ehkä vuonna 2000, kun olin kauhean ahdistunut ja tein keväällä matkan isäni luo piristyäkseni. Aika kiinnostava paikka. Olin sen verran rohkeakin nyt että juttelin paikalla olleiden käsityöläisten kanssa, haarukkapitsistä ja merimiehistä ja sellaisesta. Siitä lisää kuvia huomenna ehkä koska tästä kirjoituksesta näyttää tulevan kauhean pitkä.



Sitten ensimmäisillä päivän neljistä markkinoista, sadonkorjuusellaisilla Vanhalla Suurtorilla. Samalla kävin Kirjakahvilassa virkistäytymässä (oli aika hyvää porkkanakakkua). En ostanut markkinoilta mitään, saalina oli vain käsityökeskuksen esite.



Sitten Aura Street Market, kiinnostavia käsitöitä vähän liian pienissä teltoissa. Ostin postikortteja, muun muassa täydensin Joutomaa-kokoelmaani (ja juuri kun mietin pitäisikö minun sanoa tekijälle että olemme olleet tekemisissä niin minut tunnistettiin ja harmittaa etten osannut sanoa mitään järkevää). Ne ovat ihania, samoin kuin Sykon (punaiset lintukortit), jolla oli myös söpöjä tilkkutöitä, sellaisia joita haluaisin osata tehdä (siellä oli aika paljon sellaisia käsitöitä ja sellaisiakin joiden omistaminen riittäisi, jos olisi rahaa). Kangaspostikortti (käsinpainettu vanhalle lakanalle, teksti vanhasta postikortista, oikein minun tyylistäni) on Saanan ja Ollin. Kirjanmerkki käsityöläismuseon kirjapainon (rakastan kaikkea vanhoihin kirjapainoihin liittyvää. Tai en varmaan ihan kaikkea mutta kuitenkin).


Sitten kävin katsomassa kaupungintaloa kun sinne pääsi. Oli minusta vähän ruma sisältä, tai mahtaileva. Sisällä esittäytyivät vaikka minkälaiset hankkeet ja yhdellä pöydällä oli tuttu juliste, tuo vaaleanpunainen. Se on ehkä eniten näkyvillä ollut työni, yleensä ne kun ne eivät ole välttämättä edes kirjakaupoissa.


Sitten Heikinmarkkinat kauppatorilla. Saaliina yksi arpa joka ei voittanut, reilu kiloa suunnattoman kauniita hillo-omenoita, kaksi lakua ja litran verran luumuja. Ja Yotsuba&!-pokkari, joka minulta puuttui. Se on ehkä suosikkimangani, vaikka en kyllä ole paljon muuta lukenutkaan.


Sitten Vapaatori Puutorilla. Myyjiä oli ollut ehkä enemmän. En ostanut mitään, poikkeuksellista.