Metsässä

Sain eilen lähdettyä illalla vähän pitemmälle kävelylle, ihan kunnolliselle, en vain viettänyt aika metsässä marjoja etsien (vaikka mukana oli kyllä muovipussi mahdollisia puolukoita varten). Kuljin pari tuntia lähimetsässäni, se ei ole kovin suuri mutta siellä on alueita joissa en ole koskaan käynyt ja paljon polkuja joita voi kulkea ristiin rastiin. Ja erikoisia paikkoja, isoja kallioita ja melkein suota (kuten noista laadukkaista kännykkäkuvista näkyy). Näin kävelijöitä ja sienestäjiä ja maastopyöräilijöitä jotka ajoivat ylös lähes pystysuoraa seinää, se näytti aika hurjalta (he hermostuttivat minua, törmäsin heihin muuallakin ja pelkäsin että olen tiellä vaikka minulla oli yhtä suuri oikeus olla metsässä kuin heilläkin). Onnistuin melkein eksymään tai päätymään paikkaan jonne en kuvitellut olevani matkalla mutta metsä on sen verran pieni että jos ei kulje ympyrää sinne on aika mahdotonta eksyä, polkujakin on sen verran paljon että aina pääsee ainakin pois metsästä.

Tänään pitäisi tehdä vähän hermostuttavia juttuja, kuten soittaa yksi tärkeä puhelu, mutta kaipa selviän siitäkin. Yritän kovasti hallita ahdistusta positiivisilla ajatuksilla, välillä se tuntuu toimivankin.