Olin eilen kauhean levoton. Tein listan asioista jotka pitäisi tehdä ja sainkin melkein kaikki tehtyä. Paitsi soitettua työkkäriin, sinne ei millään päässyt läpi (onneksi olen huomenna menossa kaupungille niin voin käydä paikan päällä). Koska viralliset puhelut (tai kaikki) hermostuttavat minua olin sen jäljiltä hermostunut. Onneksi kylään tuli mukava ihminen lounasseuraksi ja pyöräilemään. Parikymmentä kilometriä pyöräilyä etsimässä paikkaa josta näkisi hyvin valtavan laivan (se oli yllättävän hankalaa kun Turun satama, tehtaat ja merivoimat olivat vallanneet rannan). Löytyi kuitenkin hauska piknik-kallio. Josta näkyy laivakin, tai jompi kumpi, oikeassa laidassa valtavan rakennusjutun vieressä (huomaa että olen perehtynyt aiheeseen hyvin).
Jollain tavalla pidän noista surkeista kännykkäkuvista, ehkä juuri sen takia että ne ovat niin huonolaatuisia.
Illallakin oli ohjelmaa, hauska Buster Keaton -ulkoilmaelokuvaesitys Kirjakahvilassa. Voisi suorastaan kuvitella että minulla on sitä Elämää.
Turku on kaunis yöllä(kin).
10.9.2009
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Kumma juttu mullakin tuon puhelimen kanssa! Itseni pitäisi saada soitettua hammaslääkäriaika, mutta aina illalla sen muistan ja aamuun mennessä olen unohtanut! Vaikken edes mitenkään pelkää hammaslääkäriä. Jostain syystä vaan puheluja [semmoisia kun pitäisi soittaa] on tosi vaikea muistaa. Oli mulla työkkärissäkin se ongelma, eli sen unohti milloin olisi pitänyt olla yhteydessä. Ihan rehellisesti unohti.
Millainen työkkärin asenne on ollut suhun?
He eivät tunnu olevan erityisen kiinnostuneita minusta, minulle ei ole esimerkiksi annettu työnhaun uusimispäivää vaan se on toistaiseksi voimassa.
Lähetä kommentti