Keskiviikko

Olen odottanut kauhulla tämän vuoden joulukuuta jo useamman vuoden, minun pitää nimittäin alkaa maksaa takaisin opintolainaa (sen piti alkaa jo viime vuonna mutta sain lykättyä sitä). Nyt näyttää siltä että ehkä selviän siitä enkä kuole nälkään tai joudu häädetyksi asunnostani tai menetä sähköjä tai muuta sellaista. Ja on varaa lähettää varmaan joulukorttejakin ja mikä tärkeintä, järjestää kutsut.
Tai ainakin selviän joulukuun ja varmaan sen jälkeenkin, erityisesti jos pääsen siihen työhön. Ja lainaa pitää lyhentää vain jonkun satasen verran kuussa, on minulla ollut sen suuruisia luottokorttilaskujakin tänä vuonna (tietysti jatkossa pitää välttää niitä).

Tunnen olevani paremmassa tilanteessa kuin vaikka vuosi sitten. Olen tietysti edelleen köyhä ja työtön ja lihava ja niin edelleen, mutta olen selvinnyt tähän asti. Lääkkeiden lopettaminen oli hyvä päätös (niin oli kyllä niiden aloittaminenkin), on ihanaa kun pystyy nukkumaan enkä kyllä kaipaa niitä muitakaan sivuvaikutuksia. Olen jaksanut pitää asuntoni siistimpänä (= pitää viikkosiivousta ja järjestellä muulloin), vaikka jotkut kaapit ovat sellaisia ettei niitä saa kukaan muu nähdä, ja olen tiskannutkin useammin kuin kerran viikossa ja tehnyt jonkinlaista ruokaakin (potentiaalisen työpaikan yksi hyvistä puolista on se että siellä tarjotaan halpaa ruokaa). Ja viime aikoina jaksanut ulkoilla, harmaudesta ja sateesta ja pimeydestä huolimatta, sillä tuntuu olevan jotain vaikutusta.
On elämässäni tietysti vähän eroa viime vuoteen verrattuna. Tunsin silloinkin mukavan ihmisen mutta en sillä tavalla ja se on kyllä ollut parhaita asioita mitä minulle on tänä vuonna tapahtunut.

Olen ollut pari viikkoa aika epäsosiaalinen mutta tällä viikolla en. Olin eilen yhden foorumin miitissä ja siellä oli hauskaa, paikalla oli yksi uusi, yksi vanha ja yksi sellainen jonka olin nähnyt viimeksi tosi kauan sitten ja hän oli sillä välin ehtinyt kasvaa aikuiseksi. Vähän outoa kun minä tunnen itseni samanikäiseksi kuin silloin vuonna 2003 (tai en oikeastaan, tunnen aikuistuneeni tosi paljon viime vuosina). Minulla oli hauskaa mutta jälkeenpäin aloin epäillä ettei yhdellä ollut, hän oli ainoa mies, mahdollisesti ei kiinnostunut puheenaiheistamme ja puhui vähän huonosti suomea (mutta me paljon huonommin ruotsia). Yritän lohduttautua sillä että hän olisi voinut lähteä pois jos hänellä oli tylsää. Ujouteni näkyy niin että minun on hyvin vaikeaa vetää muita keskusteluun mukaan, varsinkaan miehiä. Tai niin sitä ainakin perustelen.
Onnistuin myöhästymään bussista kun lähdin, en muistanut että minulla oli mukanani muovikassi kun menin miittiin ja sitten piti mennä takaisin hakemaan sitä. Minusta se on tosi noloa. Se oli kuitenkin vielä tallella ja bussejakin meni vartin välein niin mitään kauheaa ei tapahtunut. Laskin eilen rahojani ja huomasin että minulla varaa ostaa vähän joululahjatarvikkeita niin pussissa oli kutistemuovia (en kyllä huomannut ostaneeni mustaa niin voi olla että käyn vielä ostamassa valkoistakin, se näyttää piirtoheitinkalvolta jonka toinen puoli on päällystetty paperilla ja sille voi kuulemma tehdä hauskoja juttuja), magneetteja ja ompelukoneneuloja. Ostin myös pari palaa trikoota tosi halvalla, niistä saisi ehkä jonkinlaisen topin aikaan tai vaikka alushousut.

Tänään on luvassa lisää sosiaalisuutta, ajattelin mennä vaihteeksi neuletapaamiseen. Ja huomenna on taas ompelukurssi ja sitten sunnuntaina kutsut.

Testasin eilen uutta hametta. Pidän sen ulkonäöstä (sitä beigeä printtiä lukuunottamatta, tai printti on hauska mutta beige ei) mutta taas kerran törmäsin siihen ongelmaan että sukkahousut ja hame eivät pidä toisistaan. Tai ehkä ne pitävät toisistaan liikaa, niin tiukasti ne tarrautuivat toisiinsa. Hyvä alushameeni on tarkoitettu vähän leveämmälle hameelle mutta mahtui tuonkin alle niin että oikeastaan ainoa asia josta en pidä (beigen lisäksi, tietysti) on hameen kapeus, pidän leveämmistä hameista joiden helmat heiluvat kävellessä.


Kun sitä eilen kysyttiin niin tässä on kuva siitä unikkokirjailusta, jonka ajattelin antaa äidilleni. Se on aika tyylitelty.