Laiva, angstia, käsitöitä

Perjantaina olin mukana katsomassa kun maailman suurin risteilyalus lähti Turusta. Paikalla piti olla auringonnousun aikaan ja Ruissalossa oli silloin(kin) hienoa, oli vähän pakkasta ja vedessä utua ja niin edelleen. Ja laivakin oli aika komea.

Lauantai ei mennyt ihan kauhean hyvin. Onnistuin ahdistumaan aamulla, tiesin, että luultavasti kyse oli kuukautisia edeltävästi angstista, se iskee minuun joskus mutta se ei tehnyt sitä yhtään helpommaksi. Onnistuin vakuuttamaan itseni siitä että olen kauhea ihminen ja tehnyt väärin sosiaalisissa tilanteissa ja valinnut väärin niin että toiset ihmiset joutuvat kärsimään (esim. minun piti lähteä äitini luokse tänään mutta menenkin vasta huomenna...). Olen saattanutkin mutta tuossa mielentilassa en ollut ihan täysin järkevä. Onneksi menin isän ja äitipuolen luokse syömään, siellä se ahdistus helpotti. Onnistuin kehittämään kuitenkin toisen, yhtä järjettömän, liittyen nielemiseen, yhtäkkiä se olikin välillä vaikeaa, aivan kuin olisin unohtanut miten niellään ja sitten kun siihen alkoi kiinnittämään huomiota se oli vielä vaikeampaa (monet automaattisesti tapahtuvat jutut ovat aika outoja kun niitä miettii, esimerkiksi nukahtaminen). Ei olisi kivaa jos onnistuisi kehittämään vielä sellaisenkin syömistrauman.

Kävimme katsomassa hautausmaan valoja, aika kaunista vaikka tietysti ei mikään hyvä juttu luonnolle.


Viimeistelin lauantaina ompelukurssivaatteeni ja se oli minulla päälläkin. Kaiken sen vaivan jälkeen en tiedä mitä ajattelen siitä. Ainakin se on mukavan tuntuinen päällä ja siististi ommeltu.
(Kuva otettu lauantaina angstissa. Hihojen ei pitänyt olla noin pitkät, kangas venyy ja venyy, siksi kaula-aukossa on erillinen kaitale ja vielä kuminauha)



Tein myös vähän vaihtokäsitöitä. Yhden muutetun kirjankannen ihmiselle, joka pitää punaisesta ja keltaisesta ja kokkaamisesta. Ja yhden kirjaa esittävän tulitikkurasian ihmiselle joka pitää Laura Ingalls Wilderista ja harrastaa ompelemista, rasian täytteenä on asioita joita voisin kuvitella olleen 1800-luvun ompelurasiassa.


Uudehko laukkuni alkoi hajoamaan pahasti ja jouduin ottamaan käyttöön joskus vuosi sitten tekemäni ensimmäisen olkalaukun, joka on hyvin sievä mutta vähän liian iso ja pehmeä. Mutta menettelee sen aikaa kun saan tehtyä uuden tai korjattua jonkun vanhoista (toinen tekemäni laukku kaipaisi vain uuden hihnan, tosin se on vähän liian pieni).

Sunnuntainakin olin sosiaalinen, olin Hiljan luona kylässä ja sitten illalla mukava ihminen tuli kylään minun luokseni.