Torstai

Minulla on nyt neljä joululahjaa valmiina (annan pienempiä lahjoja useita, ei niin kovin monelle ihmiselle), kaksi melkein valmiina (yksi hillopurkki tarvitsee etiketin ja yksi työ jonkinlaisen kehystyksen). Ja noin viisi tekemättä kokonaan ja yksi niistä on aika huono idea ja toinen isotöinen. En kyllä tiedä miten hyvä idea tuo kuvassa olevakaan on, ne ovat niin kuin lasinalusia. Niiden saajat saavat kyllä myös kaksi lahjaa joista heidän luulisi pitävän enemmän.
En tiedä osaisinko antaa "normaaleja" ostolahjoja vaikka minulla olisikin rahaa, luultavasti en. Itsetekeminen tuntuu olevan niin suuri osa identiteettiäni että tuntuu pahalta ostaa lahjoja tai kortteja. Tai olen minä ostanutkin lahjoja, mutta tällä vuosituhannella en juurikaan isoista tavarataloista. "Normaalein" lahja taisi olla sauvasekoitin siskolle ja hänen miehelleen yhtenä vuotena, he taisivat toivoa sitä (minä saan tänä vuonna kai, ellei äitini muuta mieltään, sen voimakkaamman serkun. Äitini kysyi mitä haluaisin lahjaksi mitä myydään Sokoksella, sinne sai jonkin alennuksen, ja halusin sellaisen).
Minulla ei ole oikeastaan yhtään joulustressiä nyt. Suunnitelmani edistyvät hyvin.

Olen ommellut vuoden aikana ehkä neljä olkalaukkua ja niistä yksi on tällä hetkellä käyttökelpoinen. Olen oppinut ainakin sen että valkoinen ei ole hyvä väri, että aplikaatiot pitää kiinnittää hyvin (kaksipuoleisella tukikankaalla), että metalliosien pitää olla tukevia, että laukussa pitää olla tasku passille ja puhelimelle ja kalenterille, että taskut pitää ommella tukevasti ja kankaan pitää olla tukevaa. Ja että myydään tukihuopaa, jonka voi silittää kiinni kankaaseen. Ja että akryyliväri ei ole kätevä kangasväri käyttötavaroihin, ei vaikka siihen lisäisi ainetta joka väittää tekevänsä siitä kangasväriä.
En tiedä milloin jaksan tehdä uuden laukun noiden sääntöjen mukaisesti, joskus kun minulla on varaa ostaa uutta kangasta sitä varten. Tai kun kirpputorilta sattuu löytymään jotain hyvää kestävää. Se olisi ehkä tummanharmaa ja siihen olisi aplikoituna ja kirjattuna jotain tosi söpöä.
Tai ehkä vain luovutan ja ostan laukun.
Siihen asti käytän kuitenkin vanhoja laukkujani. Sitä joka on ihan hyvä ja toista, joka on nyt kuivumassa kylpyhuoneessa ja saattaa tehdä sitä pari päivää. Se on toinen tekemäni laukku, valkoista vanhaa jauhosäkkikangasta ja sen hihna meni rikki aikoinaan kun metalliosa petti. Ompelin siihen uuden hihnan ja sitten huomasin että laukku olikin niin likainen tai paremminkin värjääntynyt (valkoinen ei ole minun värini) että se oli parempi pestä ensin.

Ompelujuttuihin liittyen, haluaisin tämän. Mutta en ole vielä saanut ommeltua kahta aikaisempaakaan heiltä tilaamaani hametta (olisin alkanut ompelemaan toista mutta vaikka olen laihtunut taas vähän olen liian paksu sen isoimpaankin kokoon, se vähän masentaa, mutta toivottavasti jatkan laihtumista).

Metsälenkkini ovat käyneet aika jännittäviksi viime aikoina (mutta olen hyvin hyvin iloinen siitä että olen jaksanut tehdä niitä). Metsä on täynnä polkuja ja valitsen niistä vain yhden ja risteyksissä jatkan satunnaiseen suuntaan. Nyt siellä alkaa olla niin pimeää etten ole aina varma missä oikeasti menee polku eikä vain oja. Tuo on osittain aika soista maastoa eikä siellä välttämättä haluaisi harhailla kauheasti. Onneksi se on kyllä sen verran pieni metsä että sinne on aika vaikeaa eksyä oikeasti. Välillä kyllä vähän yllätyn siitä missä olen.