Torstai

Minua ei erityisesti häiritse se että näytän nuoremmalta kuin olen, tai oikeastaan näytän sellaiselta että voisin olla nuorempikin. Voi olla että parin vuoden päästä nuorelta näyttäminen alkaa tuntua jotenkin tavoiteltavalta mutta nyt en osaa olla mitenkään imarreltu siitä että minulta kysytään paperit kun ostan kaakaota. Ikärajallisessa paikassa tosin. Ei se minua mitenkään häiritsekään, olen tottunut siihen että joudun todistamaan yleensä ikäni Alkossa, silloin harvoin kun siellä käyn.
Näyttäisin kyllä varmaan vanhemmalta jos meikkaisin enemmän ja laittaisin hiuksiani (muutenkin kuin ponnarille) ja pukeutuisin jotenkin, en kyllä taida tietää miten minun ikäisteni ihmisten kuuluisi pukeutua.

Ostin tuon kaakaon neuletapaamisessa, siellä oli taas hauskaa. Alussa tosin pelkäsin etten saa sanottua mitään, paikalla oli aika paljon ihmisiä ja sellaisia joita en tunne ja sellaisissa tilanteissa olen helposti hiljaa mutta onneksi sitä ei kestänyt kauan. Paikalla oli muun muassa eräs suomenruotsalainen (olen puhunut tällä viikolla enemmän ruotsinkielisten kanssa kuin koko vuonna, tiistain miitissäkin oli yksi) ja minusta se tuntuu tosi eksoottiselta (Jyväskylässä on suomenruotsalaisia kyllä, mutta heidän olemassaolostaan tiesi ilman että heitä tapasi arkielämässä). Siitä kehittyi hyvin mielenkiintoinen keskustelu muun muassa siitä miten hahmottaa Suomen, minulle esimerkiksi Pohjanmaa on niin vierasta seutua että se voisi ihan hyvin olla olematta (ei siinä mielessä että haluaisin tuhota sen, se on vain tuntematon maa) ja hänelle kaikki Jyväskylästä itään.
Sain virkattuakin vähän, ohuesta langasta ohuella koukulla pieniä joulukoristeita ripustettavaksi joulupuuhuni. Pitää vain tärkätä ne.



Ensimmäinen kutistemuovikokeiluni ei ihan onnistunut. Niiden olisi tarkoitus olla suoria (mutta värit toimivat aika hyvin). Pitää ehkä noudattaa aika tarkasti ohjetta paistolämpötilasta (eikä ajatella että 150 astetta on melkein 130, mitä väliä sillä voi olla...).

Tänäänkin on luvassa vähän sosiaalisuutta, lounas isän ja äitipuolen kanssa. Olen kulkenut tällä viikolla paljon bussilla ja tuntenut siitä vähän huonoa omaatuntoa, kun se tuntuu kauhealta tuhlaavaisuudelta (kuusi matkaa on yhteensä vähän reilun kympin bussikortilla...) mutta päätin olla katumatta sitä. Minun on aivan liian helppoa olla yksin kotona, unohdan helposti miten hyvää sosiaalisuus tekee minulle.

Tunnen itseni oikeastaan iloiseksi. Outoa.