6.12.2009

Maanantai

Kun tulin kotiin aamukävelyltäni (tai aamupäivä-, haluan olla ulkona teoriassa valoisaan aikaan ja se vähän rajoittaa) kuulin jonkun naisen huutavan, avoimesta ikkunasta. Joko tässä pihassa asuu useampi samalla tavalla vihainen nainen (ja oletettavasti heidän puolisonsa, jotka eivät ole yhtään parempia, mutta kuulemissani riidoissa nainen on ollut eniten äänessä) tai sitten huuto kuuluu oikeasti naapurirapusta, niin että välissä on muutama asunto. En kyllä yllättyisi kummastakaan.





Minun alkoi tekemään mieli piparkakkutaikinaa (koska se on hyvää ja sen tekeminen hauskaa) ja ajattelin että minun tulee syötyä vähemmän jos teen siitä talon. Leivoin myös muutaman ison piparkakun, jotka minun oli tarkoitus koristella tyylikkäillä kuorrutuksilla. Ei ihan onnistunut. Ja karkitkin loppuivat kesken. Ja kuorrutus (ja vaaleanpunainen oli aika vaaleanpunaista). Ostin myös vääränlaisia karkkeja talon kattoon, yritin vähän poiketa siitä millaisen talon äitini aina tekee. Sain jossain vaiheessa vastuun talon tekemisestä mutta meille tuli ongelmia siitä että minä olisin halunnut tehdä vähän erilaisen ja äitini aina samanlaisen, lopulta äitini otti tehtävän taas itselleen ja olin iloinen. Nyt olisin voinut tehdä vaikka minkänäköisen mutta en keksinyt mitään niin tein suunnilleen sellaisen kuin se on meillä aina ollut. Uutta ovat vain marmeladikuulista leikatut ikkunalasit ja koristelu vähän muutenkin. Jouduin käymään kolme kertaa kaupassa talon takia, ensin Prismassa ostamassa karkkia ja sokerikuorrutusta, sitten lähikaupassa ostamassa lisää kuorrutusta ja tomusokeria ja sitten vielä kuuden jälkeen R-Kioskissa ostamassa lisää karkkeja. Onneksi M&M on rantautunut Suomeen niin sain juuri oikeanlaisia rakeita, vaikka ne tulivatkin vähän kalliiksi. Ja onneksi sokerikuorrutus kovettuu niin hitaasti että sain kaavittua pois kaksi ensimmäistä yritystäni koristella katto.
Kun valmis kuorrutus loppui kesken minun piti etsiä netistä ohje ja tehdä itse. Sulatettua sokeria en edes harkinnut (se vaikuttaa hyvin hankalalta ja on aivan tarpeetonta, meillä on tehty piparkakkutaloja pelkän sokerikuorrutuksen kanssa varmaan parikymmentä vuotta ja ne ovat aina pysyneet hyvin kasassa).

Tässä kirjoituksessa oli vähän lisää tekstiä mutta minusta alkoi tuntumaan siltä etteivät ne sovi blogiin ja poistin ne, poikkeuksellisesti yleensä kirjoitan kaiken mikä vain tulee mieleen. Eivät ne olleet kyllä mitenkään kiinnostavia.

10 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

hmm. nyt alkoi kiinnostaa mitä poistit ;>)
sulasokeri on toki vähän hankalaa, varsinkin jos on yksin rakennusmiehenä. Isommat talot eivät oikein pysy kasassa kuorrutteella, mutta tuollainen pieni ja kompakti varmasti pysyy hyvin.

Maria

Näkymätön tyttö kirjoitti...

Sitä minäkin aloin ajattelemaan että piparkakkulinnaan esimerkiksi kannattaa varmaan käyttää sulaa sokeria, mutta pieni mökki pysyy kyllä pystyssä ilmankin. Äitiäni ärsyttää että kaikissa piparkakkutalo-ohjeissa puhutaan sokerista vaikka olisi tarkoitus tehdä miten pieni talo tahansa.

Voi olla että laitan poistetut jutut joskus uudestaan, ne eivät olleet mitenkään erikoisia kyllä. Yksi oli vähän poliittinen ja toinen aika tylsä. Ei tietenkään pitäisi ikinä vihjailla poistoista :)

sisatto kirjoitti...

Pitäisi myös tehdä piparkakkutalo tässä kohta. Tein niitä joskus useinkin, kun teinixini olivat pikkulapsia joskus 90-luvun lopulla. Yhtenä jouluna tein kokonaisen piparkakkukylän (3 taloa + kirkontapainen).
Olen käyttänyt sulaa sokeria kasaamiseen, sillä kyllä pysyy koossa. Huonoja puolia on paha maku, sokeri ainakin minulta paloi aina lopulta pohjaan. Lisäksi poltin joka joulu näppini myös.
Viikko pari sitten taisi olla Hesarin ruokasivuilla ohje, miten kuorrutteesta saa rakennuskelpoisempaa. Reseptissä oli jotain pieniä eroja sokerin ja nesteen suhteessa, jotka ilmeisesti sitten olivat ratkaisevia.

Näkymätön tyttö kirjoitti...

Minä tein sellaista kuorrutusta johon laitettiin kananmunan valkuainen, se tuntuu kestävämmältä kuin vesi.

-TC- kirjoitti...

Muakin kiinnostaa poistetut asiat! Ei saa ikinä poistella.

Näkymätön tyttö kirjoitti...

Ei kyllä saisi tai ainakaan ei saa sanoa sitä, tein siinä tyhmästi.

-TC- kirjoitti...

Pakko kysyä, narsistinen minäni kun tahtoo tietää; ovatko luukut miellyttäneet tähän asti..?

Näkymätön tyttö kirjoitti...

Ovat, ilahdun aina aamulla kun muistan että saan avata taas paketin :)

Tuazophia kirjoitti...

Pienen pienet mökit kasasin juuri maanantaina käyttäen liimana valkoista suklaata. Sulatettuna siis tietysti. Se maistuu syödessä vielä sokerikuorrutustakin paremmalta, mutta kovettuminen kestää melko kauan.

Näkymätön tyttö kirjoitti...

Se kuulostaa tosi hyvältä, valkoinen suklaa voittaa sokerikuorrutuksen.

Blog Widget by LinkWithin