Maanantai

Uusi Sherlock Holmes näyttää trailerin perusteella yllättävän hyvältä. Se näyttää poikkeavan aiemmista tulkinnoista mutta minusta se on vain hyvä, erityisesti se että sitä hattua ei ole mukana, se kun ei kuitenkaan kuulu kirjalliselle Holmesille. Luin joku vuosi sitten kaikki löytämäni Holmes-tarinat ja muistan että yllätyin siitä miten fyysisiä ne oikeastaan ovat, Holmes ei kirjoissa ole vain älyynsä luottava etsivä vaan mukana on aseita ja takaa-ajoja ja taistelulajeja ja naamioitumisia ja ties mitä. Minulla ei ole erityisen positiivisia ennakkokäsityksiä elokuvan ohjaajasta tai näyttelijöistä mutta tuo vaikuttaa siltä että se voi olla aika viihdyttävä. Tai ainakin sellainen että sen voisi jopa käydä katsomassa elokuvissa.
Librivoxista löytää tietysti paljon Sherlock Holmesia. Sieltä löytyy myös viime aikojen suosikkini J. S. Fletcher, jonka kirjat ovat minusta hyviä dekkareina, eivät vain vanhanaikaisen kummallisia.

Osallistuin sähköpostivaihtoon ("oikeisiin" ei ole oikein joulun tienoilla aikaa tai rahaa), jossa valokuvattiin aivan tavallista arkipäivää (jos jostain syystä haluatte nähdä minun päiväni niin se löytyy täältä, vähän kummallisilla englanninkielisillä teksteillä varustettuna). Pääsin näkemään millaista on olla katolilainen yliopisto-opiskelijatyttö Filippiineillä (sellainen pukeutuu univormuun ja ottaa paljon poseerauskuvia kavereidensa kanssa, ilmeisesti) ja millainen mielenkiintoinen taideprojekti on tehty Detroitissa, muun muassa.
Blogeissakin minua kiinnostaa ehkä eniten hauskasti kerrottu arki.
Ja olen jostain syystä kauhean viehättynyt muiden maiden kaupoista. Niiden ei tarvitse olla millään tavalla eksoottisia, parempi vain etteivät ole, pidän sellaisesta joka muualla on itsestään selvää. Ja Hollannissa tein pyöräretkiä niin että pääsin tekemään ostokseni kaupasta, jossa en ollut aikaisemmin käynyt...

Puhuin äitini kanssa puhelimessa ja katsoin ulos ikkunasta kun huomasin että joku ratsasti (liinakolla suomenhevosella ilman satulaa ja punaisilla suitsilla) ohi, pyörätietä pitkin. Näytti vähän oudolta täällä lähiössä.

Sain lauantaina valmiiksi viimeisetkin joululahjat, nyt täytyy vain paketoida ne (ja keksiä miten samaan pakettiin saa olutpullon, pupuvauvat ja pari pientä juttua). Sunnuntaina minulla oli vähän tyhjä olo.
Sain lähetettyä joulukorttinikin. En lähetä kovin montaa, alle kymmenen, ne ovat käsintehtyjä ja en saanut tehtyä sen enempää (lisäksi muutaman annan henkilökohtaisesti tai lahjan mukana), mummolle ja joillekin kavereille. Minulle jäi muutama ylimääräinen kappale ja päätin lähettää vielä yhden enolleni ja hänen vaimolleen, koska he olivat ainakin teeskennelleet pettyneensä kun en päässyt vähän aikaa sitten enoni syntymäpäiville ja koska sain heiltä vanhan neulekoneen (jota en ole vieläkään saanut testattua kunnolla). En muuten lähetä kortteja sukulaisille ja tuntuu vähän epäkohteliaalta lähettää vain joillekin, mutta äitini puolella en lähettäisi luontevasti kenellekään muille, läheisin sukulainen siltä puolelta on yksi täti jonka näen jouluna ja jolle saatan antaa henkilökohtaisesti yhden niistä ylimääräisistä korteista.

Näin todella hienon piparkakkupuun. Oma mökkini tuntuu aika tylsältä tuollaisen rinnalla.

Yritän miettiä kehtaisinko pyytää siskoltani ja hänen mieheltään (tai oikeastaan hänen mieheltään, hän on meistä ainoa joka ajaa) kyytiä Jyväskylään kun he tulevat tänne ensi viikonloppuna viettämään pikkujouluja isäni ja äitipuoleni luokse. Heille tulisi vähän pitempi matka kotiin, ei pahasti mutta sen verran kuitenkin että pyytäminen tuntuu pahalta. Eniro sanoo että kyseessä on noin 30 kilometrin ero, mutta ajallisesti eroa ei välttämättä ole juurikaan. Ehkä kehtaan kysyä. Ja olen tehnyt viime aikoinakin siskolleni palveluksia. Pyytäminen on vain niin vaikeaa.