En tiedä voinko sanoa että ensimmäinen työpäivä meni paremmin kuin odotin, kun en hermostumisestani huolimatta odottanut varsinaista katastrofia. Ihan hyvin se meni kuitenkin.
Minusta tuntui aamullakin aika epätodelliselta, mutta päästyäni työpaikalle helpotti. Tai sen jälkeen kun olin uskaltautunut kysymään neuvonnasta mitä minun pitäisi tehdä. Sieltä minut ohjattiin oikeaan paikkaan ja esiteltiin yhdelle työkaverille (tapasin niitä päivän aikana noin neljä kappaletta ja kukaan ei vaikuta kauhean pelottavalta), sitten sain kiertää vähän taloa ja kuulla tehtävistä ja yrittää muistaa ihmisten nimiä ja toivoa että opin kaikki jutut jossain vaiheessa. En aio hankkia kriisiä siitä ettei kaikki selvinnyt heti. Ja sain työsopimuksen allekirjoitettua ja nimenikin on työvuorolistassa (tällä viikolla joka päivä kahdeksasta puoleen päivään, en olekaan pitkään aikaan joutunut olemaan liikkeellä niin aikaisin, katsoin että minun pitää ehkä lähteä vartin yli seitsemän bussilla) joten kaipa olen nyt virallisesti töissä, neljä tuntia 20 minuuttia päivässä toukokuuhun asti. Tein yhden työtehtävän, josta selviydyin kohtuullisesti, sitten katsoin mitä muut tekivät (heilläkään ei ollut tällä viikolla kauheasti töitä) ja luin kirjaa aikakauslehtien suunnittelusta (työhöni pitäisi kuulua yhdistyksen lehden taittoakin ja mahdollisesti sen pientä ulkoasuviilausta, ainakin taisin tarjoutua vapaaehtoiseksi tekemään sille graafisen ohjeistuksen) ja masennuin vähän siitä ettei minusta taida ikinä tulla huippuasiantuntijaa.
Tänään (täytyy tunnustaa että kirjoitin tämän suurimmaksi osaksi eilen, en olisi ehtinyt tänään) voisi kysellä vielä aktiivisemmin siitä mitä minun pitäisi tehdä ja ehkä viedä verokortti (kerrankin minulle tuli postissa oikeanlainen verokortti, sellainen, jossa on vain sivutuloa, eikä minun tarvinnut käydä hakemassa sitä, tammikuulle toivottavasti käy vanha muutosverokorttini, jossa sanotaan että se on voimassa 31.12.2009 asti) ja ottaa selville voinko liittyä minua työllistävän yhdistyksen (olen taas töissä järjestössä, tällä kertaa vähän suuremmassa) jäseneksi, silloin voisin käydä syömässä halvalla heidän ruokalassaan. Kuvittelin selviäväni ilman lounasta, mutta seitsemästä puoli kolmeen on vähän liian pitkä aika minulle olla syömättä ja päädyin kotimatkalla kahvilaan juhlimaan sitä että selvisin hengissä työpäivästä (eikä minua edes itketä lainkaan, se on ollut minulle yleinen oire ensimmäisten työpäivien jälkeen viime vuosina). Kävin myös kaupoissa tuhlaamassa rahaa, uuteen kalenteriin (olen ollut useamman vuoden uskollinen yhdelle kalenterille, se on minusta paras) ja kirjoituskynään (olen sillekin uskollinen, onneksi sitä saa nykyään Turunkin Akateemisesta, ennen piti mennä Helsinkiin), nyt on hyvä aloittaa uusi vuosi. Päädyin ostamaan Body Shopista ale-kylpyjuttuja (kun entiset olivat aivan loppu), myöhästyin täpärästi yhdestä bussista ja menin sinne kuluttamaan aikaa ja myöhästyin seuraavastakin. Mutta sain sentään kuulla että myyjän mielestä Totoro-lompakkoni oli tosi söpö (se on).
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
8 kommenttia:
vaikuttaa hienolta! Se, ettei ekan työpäivän jälkeen itketä enteilee hyvää oman jaksamisen kannalta. Muistan olleeni yleensä kaikkien koulujen ja parin duunin alussa ihan byhyy yhyy kykenemättä tarkemmin erittelemään syytä, mutta edellisessä, pitkässä duunissa olin heti alusta hyvillä fiiliksillä. Ja hyvä duuni se olikin, pääosin.
Se on kyllä hyvä merkki, ettei itketä. Minuakin on yleensä itkettänyt ilman mitään erityistä syytä ja se on mennyt onneksi ohi. Tähän mennessä tuntuu ihan hyvältä, vaikka vähän stressaan sitä että nyt pitää tehdä töitä ihmisten kanssa ja pelkään että teen jonkun virheen sosiaalisesti, ei riitä se että teen vain työni.
Onnea uudesta työpaikasta!
Olen tässä vähän venaillutkin, että milloin tulet joululomalta. Olisi taas pari kysymystä pääsykokeista, jos haluat niistä kertoa. Nimittäin olen siis ymmärtänyt, että piirustus-/maalausvälineet pitää tuoda itse. Mutta pitääkö paperitkin tuoda itse? Entä vesipurkit maalaamista varten? Sitten koetilanteesta sellainen, että kuinka paljon siinä on aikaa yleiseen "säätämiseen". Esim. ehtiikö sekoitella vesi tai peitevärejä tuubeista, vai onko parempi hankkia suosiolla jotain nappivärejä?
Yleensä pääsykoekutsussa taisi olla luettelo kaikesta tarvittavasta ja yleensä piti tuoda kaikki mahdollinen, koululta sai lähinnä tehtävämonisteen. Muistaakseni minulla oli yleensä aikaa aika hyvin, ehkä joku pari tuntia per tehtävä, mutta luulen että se vaihtelee ja on tietysti mahdollista että kymmenen vuoden aikana on tapahtunut jotain muutoksia :) (järkyttävää että viimeisistä pääsykokeistani taitaa tulla kuluneeksi se tänä keväänä) Kuvittelen että idea on tärkeämpi kuin toteutus aika usein, eli mieluummin kannattaa käyttää aikaa ideointiin kuin värien sekoittamiseen.
Onnea matkaan!
Eli käytännössä kaikki tehdään omilla tarvikkeilla? Muovailu-/rakentelutehtävätkin?
Kiitos vastauksesta, tämäkin auttaa taas lisää, kun miettii mitä tarvikkeita hankkii ja minkä käyttöä treenaa.
Minulla ei ollut kuin piirustustehtäviä niin en tiedä, olen kuullut että jotkut joutuivat tekemään jotain tulitikkutaloja ja niihin sai materiaalin. Luulen että kannattaa kysyä koululta jos pääsykoekirjeessä ei kerrota tarpeeksi tarkasti vaatimuksista, siihen pitäisi kuitenkin pystyä luottamaan.
Onnea uuden duunin johdosta! :)
P.S. Mulla on sama lemppari-kynä.
Kiitos :) Ja se on kyllä hyvä kynä, sopivan ohut ja vedenkestävä ja kuivuu nopeasti.
Lähetä kommentti