Loppiainen

Opin sen ettei minun ole aivan pakko lähteä töihin bussilla, joka lähtee varttia yli kun työt alkavat tasalta ja matkaa on kuutisen kilometriä. Ellen välttämättä halua kuljeskella pakkasessa pariakymmentä minuuttia. Kun en saanut Salessakaan kulutettua kuin viisi minuuttia (ja tunsin itseni hyvin epäilyttäväksi, myyjä ja toinen asiakas vielä puhuivat jostain pojasta joka oli jäänyt kiinni varkaudesta siellä). Muuten kahdeksaan meno sujui paremmin kuin pelkäsin, pystyn kyllä heräämään aikaisin mutta olen viime vuosina tottunut aika hitaisiin aamuihin.
Toinen työpäivä sujui minusta aika hyvin, töiden osalta, osasin olla aktiivinen ja tein pari pientä työtehtävää ja osaan tehdä ne nyt itsenäisestikin (ne ovat kyllä helppoja). Ja onnistuin vahvistamaan asemaani muka tosi ammattimaisena graafikkona, olen ehkä kyllä aavistuksen verran ylipätevä tuohon hommaan mutta silti tuntui nololta kun henkilökunnan kokouksessa (pääsin sellaiseenkin pitkästä aikaa) korostettiin taitojani. Mutta muut saman osaston tyypit eivät taida suurimmaksi osaksi olla samalla alalla eivätkä tunnu olevan minulle katkeria siitä saan ehkä taittotöistä ison osa, päinvastoin he tuntuvat olevan iloisia siitä. On mahdollista ettei taittaminen vastaa kaikkien käsitystä hauskuudesta, niin vaikeaa kuin sitä onkin kuvitella.
Se sosiaalinen puoli hermostuttaa minua ehkä eniten, minulla on ollut työkavereita viimeksi yhdessä harjoittelussa Oulussa (isääni ja viime kevään työn pomoa ei voi varsinaisesti laskea mukaan) ja siellä itkin useampana päivänä. Sitä ennen olin lukion jälkeen välivuonna (se kuulostaa niin paljon paremmalta kuin se etten päässyt mihinkään opiskelemaan) harjoittelussa, silloin olin osa työyhteisöä aika samalla tavalla kuin nyt ja siitä on tasan kymmenen vuotta. Nyt olen kyllä vähemmän ujo, onneksi, mutta silti pelkään tekeväni jotain väärin, sosiaalisesti ja käyttäytyväni väärin ja rikkovani kirjoittamattomia sääntöjä (yritän lohduttautua sillä että tuo on paikka, jossa on kaikenlaista väkeä ja että he ovat ehkä tottuneet kaikenlaiseen).
Pääsin tänään syömäänkin, yhdistyksen jäsenenä sai valtavan lautasellisen siskonmakkarakeittoa kahdella ja puolella eurolla. Se on yksi tuon työpaikan erityisen hyvistä puolista, niin kuin sekin että pääsen hyvin lähelle yhdellä bussilla eikä minun tarvitse vaihtaa, niin kuin viimevuotisessa työssä. Kävin hankkimassa sellaisen bussikortin, jolla saa matkustaa niin paljon kuin haluaa, se on yksi työssäkäynnin hyvistä puolista, että kannattaa ostaa sellainen ja sitten voi tehdä muitakin retkiä.






Pääsin töistä jo puoliltapäivin ja tein pienen lenkin jokirannassa aurinkoisen sään kunniaksi.

Tänään sain onneksi nukuttua vähän pitempään, vaikka näinkin niin outoja unia etten herätessäni ollut ihan varma siitä kuka olen. Onneksi on loppiainen, niin ehdin tehdä kaikenlaista pakollista hyödyllistä tänään. Ja ehkä hauskempiakin juttuja.