Keskiviikko

Ensimmäinen merkki kevään lähestymisestä on yleensä se että huomaan että kotini on kaaoksen vallassa. Tai oikeastaan, kaikki säilytystila on, muuten täällä on kohtuullisen siistiä. Olen yleensä uhrannut ainakin yhden viikonlopun suursiivoukselle joskus helmikuussa mutta ei kyllä yhtään innostaisi. Voi olla että se toimisi paremmin että viikkosiivouksen yhteydessä järjestelisin yhden kaapin ja sitten joskus koko vaatehuoneen, se on pahiten epäjärjestyksessä.
Toisaalta jollain tavalla pidän valtavista järjestelyoperaatioista. Järjesteleminen on paljon hauskempaa kuin siivoaminen. Törmäsin sattumalta eilen tätä mietittyäni Annamari Sipilän kolumniin (pidän hänen jutuistaan, hän on sopivan hauska minulle) ja huomasin että olin kokonaan unohtanut sen mahdollisuuden kun siivousinto iskee kun pitäisi tehdä jotain aivan muuta. Ehkä odotan sitä.
Tuon kolumnin kommentit ovat kyllä aika laadukkaita, keskustelu meni siihen miten moraalitonta on siivouttaa muilla omia sotkujaan (kun Sipilä sanoi että voisi ulkoistaa siivouksen mutta ei järjestelyä) ja vielä maksattaa sen veronmaksajilla, kun vain rikkailla porvareilla on tietysti varaa siihen. Siis rikkailla laiskoilla porvareilla joilla on liian isot asunnot. Tunnen kyllä ihmisiä, joilla ei ole mitään jättikoteja eikä jättiomaisuuksia mutta jotka silti mielellään maksavat siitä että joku muu siivoaa. Mutta ehkä heidän laiskuutensa näkyy sitten jättipitkinä työpäivinä...

Sain kuulla töissä että olin opettanut hyvin, en kyllä tiedä kehuisiko kyseinen ihminen vaikka siihen ei olisi syytäkään. Olen kyllä ihmeissäni jos he oppivat niissä olosuhteissa jotain, meillä oli yksi tietokone, jolla näytin asioita ja muut katsoivat sivusta.


Olin kauhean väsynyt kun pääsin kotiin ja olisin aivan hyvin voinut mennä suoraan nukkumaan mutta aurinko houkutteli minut onneksi ulos.