Maanantai

Olen harrastanut viime päivinä enemmän perinteistä talviliikuntaa kuin varmaan viime vuosikymmenellä yhteensä.
Hilja pyysi luistelemaan joskus ennen joulua, mutta silloin minulla ei ollut luistimia. Äidin luona sellaiset kyllä oli, ehkä minun vanhani yläasteelta tai äidin joskus ostamat, kokoa 42 (niin että mukaan mahtuu ohuet villasukat). Olen luistellut niillä 2000-luvullakin, muutaman kerran Jyväsjärven luisteluradan ympäri ja äitinikin joskus ja sen takia en kehdannut pyytää niitä mutta kun äitini tarjosi niin raahasin ne mukaan joululomalta (minulla oli aika paljon tavaraa mukana, mutta ei sentään neulekonetta niin kuin edellisenä jouluna, sen kuljettaminen bussilla oli vähän hankalaa). Ja lauantaina kävimme läheisen jäähallin yleisövuorolla luistelemassa ja se oli hauskaa, minua ei häirinnyt sekään että rata oli täynnä hyvin pieniä lapsia. En ole erityisen hyvä luistelemaan ja pelkäsin että nilkkani kipeytyivät heti mutta jaksoin luistella hyvin sen jonkun 40 minuuttia jonka sai luistella, kauemminkin olisi voinut. En kaatunut kertaakaan edes enkä luistellut lapsien päälle.
Kohtuullisen lähellä työpaikkaa on ulkoluistelurata, voisin joskus ottaa luistimet mukaan töihin jos oikein innostun.
Ja kodin lähellä olisi hyvät ladut ja mahdollisuus vuokrata suksia mutta se taitaa olla liikaa. Olen hiihtänyt viimeksi ehkä vuonna 1993 enkä pitänyt siitä silloin.


Pidän paitsi lintujen niin myös pienten eläinten jäljistä lumessa. Tai pidän kaikkien eläinten jäljistä, mutta erityisesti pienten.


Pilvi laskeutui Turun päälle.



Sunnuntaina olin pari tuntia kävelemässä hyvin mustavalkoisessa (kamera halusi tehdä kuvista sinisiä ja ne ovat niin epätarkkoja että sinisyyden poistaminen ei tehnyt niistä yhtään hauskempia, päinvastoin, tuo on aika kaunis sininen) metsässä mukavan ihmisen kanssa. (Kausibussikortti on aika kätevä kun voi lähteä ulkoilemaan vaikka toiselle puolelle kaupunkia)

Ensimmäinen työviikko meni aika hyvin, kuvittelen. Ja tänään en ole edes hermostunut, nukuinkin hyvin (se oli aika hauskaa, edellisen kerran olin nukkunut kunnolla uuden vuoden päivän jälkeisenä yönä). Olen tällä viikolla iltavuorossa, puoli neljään asti jostain yhdestätoista ja vaikka nukuinkin vain puoli tuntia pitempään kuin aamuvuoroaamuina niin heräsin ilman kelloa, se tekee minut pirteämmäksi.