Keskiviikko

Olen skannannut viime aikoina aika paljon valokuvia, yhtä työtä varten ja vähän ihmettelin kun näyttivät jotenkin oudoilta. En löytänyt siihen mitään syytä ja ajattelin että ehkä mattapintaiset valokuvat vain näyttävät sellaisilta skannattuina, en ole joutunut tekemisiin paperivalokuvien kanssa pitkään aikaan. Nyt skannasin yhden kannen taustaa ja tajusin että skanneri oli ollut asetettuna asiakirja-asetuksille ties miten pitkään. Sen tilan tarkoitus on saada musta teksti erottumaan hyvin valkoisesta taustasta, joten ei mikään ihme jos värikuvat näyttävät vähän oudoilta. Täytyy skannata ne kaikki kuvat uudestaan, aika nolo virhe.
Virheiden tekeminen on kyllä minusta aina kauhean noloa.

Olen ollut pari päivää jotenkin huonolla tuulella. Tai en ole ollut iloinen. Näytänkin siihen mielentilaan sopivalta, näkee että olen kauhean väsynyt ja lihava ja kärsimätön ja tärkeilevä ja hiukseni hapsottavat ja otsatukka pitäisi leikata ja kaikinpuolin sellainen olo että voisin piiloutua johonkin luolaan pariksi viikoksi talviunille.
Edes työmatkalla nähdyt tilhet ja jättiläisjääpuikot eivät saaneet minua piristymään.

Bussissa lukulaite ei taaskaan reagoinut korttiini, en tietenkään jaksanut ottaa sitä esille. Ja sitten bussissa ei ollut istumatilaa ja lensin takana seisseen tytön päälle sen lähtiessä liikkeelle. Aivan kauhean noloa.

Kävin illalla pienellä kävelylenkillä ja se rauhoitti vähän. Täälläkin on satanut lunta viime päivinä(kin) ja ja hanget olivat metsässä ihanan pehmeän näköisiä. Minun teki mieli kokeilla vieläkö osaisin tehdä lumienkelin mutta en kehdannut, valitettavasti, kun polulla kulkee aika paljon muitakin. Pitää muista tehdä kun seuraavan kerran olen kävelemässä umpihangessa.

Näin unta että menin naimisiin erään naispuolisen lapsuudenystäväni kanssa ja sitten näin unta että kirjoitin siitä blogiin. Ja sitten heräsin, onneksi vasta puoli seitsemältä. Keskiviikko tuntuu jotenkin paremmalta päivältä kuin tiistai.