Torstai

Minuun on iskenyt vähän angsti ja ankeus ja tylsyys, vaihteeksi. Päässäni pyörii ajatuksia ankeasta tulevaisuudestani, siitä kun en varmaan ikinä pääse vakituisempiin töihin ja elän loppuikäni köyhyysrajalla toivoen etten ikinä sairastu (onnettomuuteen voin kyllä joutua, minulla on tapaturmavakuutus, josta tietysti voisi luopua että säästäisi vähän mutta säästöä olisi kyllä niin vähän ettei se oikein kannata). Toivon että ajatukset johtuvat vain lähestyvistä kuukautisista eivätkä ole merkki vajoamisesta taas pahempaan ahdistukseen.




Aurinko sentään paistoi ja jaksoin käydä pienellä kävelyllä töiden jälkeen (kuunnellen kiinnostavaa tarinaa autiotalosta, kuulokkeenjohtoreikä takin vuorissa toimii aika hyvin).

Leikkasin otsahiukset soveltaen netistä löytämääni vähän oudolta tuntuvaa ohjetta. Se toimi kuitenkin aivan tarpeeksi hyvin. Vähän hassua miten pieni asia voi vaikuttaa siihen miten näkee itsensä, kuten se onko sellainen otsatukka, jonka alta näkee jotain (tai joka ei ala kihartumaan ja sojottamaan joka paikkaan).

Illalla jaksoin tehdä vielä ompelukurssin kotiläksyt, vaikka ei tehnyt yhtään mieli. Nyt minulla on valmiina kaksi taskua vetoketjuilla, eivät ammattimaisen siistejä mutta kelpaavat minulle. Noille housuille voisi tulla vähän hintaa, jos laskisi käytetyn ajan, mutta onneksi ei tarvitse. Pelkkiin taskuihin meni ehkä nelisen tuntia tai yli.
Mustan kankaan ompeleminen mustalla langalla oli vähän hankalaa, kun piti ommella edellistä ommelta pitkin ja ompelukoneen lamppu on palanut joskus ehkä 90-luvulla (muuten se on ihana, mukavampi kuin kurssilla käytetyt melkein, ne ovat kyllä niin huonoja että opettaja puhuu kurssin siirtämisestä toiseen paikkaan ensi vuonna). Onneksi minulla on taskulamppu.