Maanantai

Etsin viikonloppuna yhtä kuvaa jonka kuvittelin ottaneeni Hollannissa mutta ilmeisesti en ollutkaan ja katsoin muitakin sen ajan kuvia pitkästä aikaa. Siitä on nyt viisi vuotta kun lähdin sinne, aika tuntuu toisaalta kuluneen kauhean nopeasti mutta toisaalta sen jälkeen on tapahtunut niin paljon että tunnen olevani aivan toinen ihminen. On ehkä vähän naurettavaa että se tuntuu vieläkin niin isolta asialta, kun olin kuitenkin vain vaihto-opiskelemassa ja vain puoli vuotta. Mutta se vaikutti minuun ja elämääni, en olisi perustanut tätäkään blogia jos en olisi ollut siellä niin yksinäinen. Ja se oli pelottavin asia, jonka olen ikinä tehnyt, vähän liiankin pelottava välillä ja olen iloinen että selvisin siitä niinkin hyvin. Arkielämä tuntui välillä aivan kauhean vaikealta ja vieraan kielen puhuminen uuvuttavalta ja minulla ei ollut ystäviä ja koulu ei helpottanut vaihto-opiskelijoiden elämää hirveästi, verrattuna siihen mitä olen kuullut. Meillä ei ollut mitään tutoreita tai perehdytyksiä tai kieliopetusta tai sellaista, ensimmäisenä päivänä minut vain esiteltiin yhdelle kahdesta muusta vaihtarista ja hän kierrätti minua ympäri taloa. Oli se aika hienokin kokemus, sain selville että selviän pelottavistakin asioista, muun muassa. Ja oli hauskaa leikkiä puoli vuotta taideopiskelijaa, maalasin vain ja otin valokuvia. Parasta oli ehkä matkustamisen vapaus, pystyin viikonloppuna päättämään että lähden retkelle jonnekin, Amsterdamiin (josta en ollut niin innoissani) tai Brysseliin tai Maastrichtiin tai jonnekin.

Ylläoleva kuva on melkein tasan viiden vuoden takaa, asuinkatuni laskiaiskarnevaalin jälkeen (asuin oikealla olevan aidan takana olevassa kerrostalossa).

Erään kannen synty.

Luonnokseni ovat sellaisia että muiden on ehkä vaikeaa saada kuvaa niistä. Kirjoitan yleensä vaikutelmia, joita olen saanut lukiessani käsikirjoituksia ja piirrän hyvin yksinkertaisia hahmotelmia sommittelusta. Tällä kertaa olin saanut toiveen siitä että kansi olisi "kirpeä" ja päädyin parin runon perusteella sitruunaan. Kuulemma runoilijakin oli ajatellut sellaista, vaikka niin tarkkaa ohjetta minulle ei välitettykään. Toivottavasti se kelpaa hänelle (hän on ollut hyvin kohtelias aiemmin tekemieni kansien suhteen joten haluan miellyttää häntä jatkossakin.

Käytän maalauspohjina vähän mitä sattuu, tällä kertaa pahvista kirjekuorta. Kaikista parhaita minusta ovat piirustuslehtiöiden pahviset taustat, mutta olin käyttänyt jo kaikki.

Ostin kaksi sitruunaa malleiksi mutta niistä ei ollut kauheasti hyötyä. Päätyivät kuitenkin puristetuiksi appelsiinien kanssa (aika piristävä sekoitus).

Tarvitsen yhden väripinnan taustaa varten, yhden tekstejä ja yhden sitruunoita. Kokeilin paria tekniikkaa niiden piirtämiseen, joista kaksi epäonnistui pahasti ja päädyin käyttämään liitukynäpiirustusta. Tekstit tein niillä hauskoilla leimasimilla.

Kannen ensimmäinen versio näyttää tältä, voi olla että siihen tulee vielä muutoksia mutta tuo sai hyväksynnän (ja minut aika huojentuneeksi, ikinä ei tiedä vaikka tällä kertaa epäonnistuisikin).
Ei tuo ole mikään maailman hienoin kansi tai idea mutta olen silti siihen aika tyytyväinen. Esimerkiksi siihen että se on vähän erilainen kuin aiemmat kanteni ja siihen ettei se ole sininen, minulla on taipumus nähdä ehkä aivan liian moni kirja sinisinä.

Sunnuntaina en tehnyt mitään hyödyllistä, tosin olin vähän sosiaalinen ja liikunnallinen, se ehkä vasta hyödyllistä onkin.