Perjantai

Näköjään uniongelmiin ei auta sekään että menisi tosi aikaisin nukkumaan. Silloin herää kolmelta, ei saa unta pariin tuntiin ja sitten näkee painajaisia.
Ei taida muu auttaa kuin tehdä asiat jotka aiheuttavat stressiä (kun se yksi kansi ei oikein ota onnistuakseen pelkään että niin käy muillekin, mutta toivottavasti ei).

Töissä käyminen on kuitenkin aika kivaa. Se että pitää joka päivä mennä jonnekin on yllättävän hauskaa, ehkä silloin tuntee itsensä tarpeelliseksi, tekemisen puutteesta en ole aikaisemminkaan kärsinyt. Pidän työkavereistani, tekee hyvää kuulua johonkin ryhmään. Pidän myös siitä että minulla on syy lähteä ihmisten ilmoille, erakoidun liian helposti. Pidän bussilla kulkemisestakin, minusta on kiinnostavaa esimerkiksi se miten erilaisia matkustajat ovat eri aikoina. Ennen kahdeksaa on lähinnä teinipoikia (reitti menee kai jonkun ammattikoulun ohi) ja kymmenen jälkeen vanhoja tätejä.
Sekin on kivaa että minun ei tarvitse laittaa viikolla ruokaa, helpottaa elämääni aika paljon.

Iltapäivällä hylkäsin käsikirjoituksen numero kaksi vähäksi aikaa ja siirryin kolmanteen. Kun aloitin lukemisen pelkäsin etten keksisi mitään, että ehkä mielikuvitukseni on kadonnut mutta jo ennen puolta väliä päähäni ilmestyi idea, helposti toteuttamiskelpoinen. En tiedä onko se hyvä idea, mutta onpa jonkinlainen. Ja vähän erilainen kuin joskus tekemäni. Nyt voisin miettiä sitä pari päivää ja toteuttaa viikonloppuna.
Huojentavaa.

Ompelukurssilla sain housujen taskut melkein valmiiksi. Niihin on mennyt kaksi kertaa.