Torstai

Olen ollut tällä viikolla paljon paremmalla mielellä kuin edellisellä. Yksi syy siihen on varmaan se että olen nähnyt taas mukavaa ihmistä kuukauden tauon jälkeen, se on erittäin mukavaa.

Mahdollinen bussilakko sen sijaan hirvittää. Onnistuin ehkä keksimään suunnitelman sen varalta, jos ruokalan mies oli oikeassa (ja hän on ollut tähän mennessä) ja normaali bussini kulkee pari vuoroa päivässä. Jos sillä pääsisi kaupunkiin (ja kai siellä keksii tekemistä aamupäiväksi) niin yhdellä kunnallisella bussilla saattaisi päästä parin kilometrin päähän. Menee se tietysti toiseenkin suuntaan mutta vain kaksi kertaa tunnissa ja pelkäisin myöhästyväni siitä.
En ole aikaisemmin asunut paikassa, jossa olen riippuvainen kulkuneuvoista ja siksi tuo ehkä hermostuttaa minua niin paljon. En voi vain kävellä sinne minne minun pitäisi mennä. Tai voisin, mutta en millään haluaisi. Viisi ja puoli kilometriä ankeaa ison tien vartta ei hirveästi houkuttele, ainakaan ennen aamukahdeksaa. Vaikka kaipa sen voisi kävellä jos olisi pakko, voi olla että olen vain aika laiska ja mukavuudenhaluinen (tai ainakin sitä olen).

Töiden ja muiden juttujen suhteen olen kuitenkin ollut aika aikaansaapa. Keskiviikkonakin taitoin oikeissa töissä kolmea eri juttua, sitten vielä iltapäivällä isän toimistolle taittamaan lisää. Sain vielä käveltyä niiden välin vaikka bussillakin olisi päässyt.

Ja kotona vielä siivosin (kevyesti, suursiivous odottaa vielä energiaa) ja hermostuin (pystyn hermostumaan suunnilleen kaikesta mahdollisesta) siitä etten saanut vaihdettua kylpyhuoneeseen lamppua. Siellä on sellainen johon käy tavallinen hehkulamppu, mutta toisessa valaisimessa toimivaksi todettu lamppu ei toiminutkaan siellä (pelkään aina että rikon jotain ja voi olla etten kiristä lamppua tarpeeksi kireälle). Kylpyhuoneessa olisi kyllä ihan kätevää olla valot.

Sille on varmaan joku nimi että angstaa asioista, jotka eivät ole varsinaisesti aiheuttaneet ahdistusta. En tiedä mikä minua nyt ahdistaa, mutta se on ilmennyt esimerkiksi pelkona siitä että tietokoneelleni tapahtuu jotain, minulla ei ole varmaan ikinä varaa uuteen (ja se ehkä on se pohjimmainen ahdistuksen aihe).

(Jos vaikuttaa siltä että kirjoituksen tunteet heilahtelevat laidasta laitaan se johtuu siitä että aloitin kirjoittamisen keskiviikkoaamuna ja lopetin -iltana).