20.4.2010

Keskiviikko


Toinen Kiva-lainaajani sai lainansa maksetukseni (se tuntuu minusta uskomattomalta miten köyhä yrittäjä kehitysmaassa pystyy maksamaan satakin dollaria lainan lyhennyksiä kuussa, mutta hyvin Omonike ja Jessica selvisivät siitä) ja minulla oli taas vaikea valinta uudesta lainan saajasta (Kivassa on se hyvä puoli että pari vuotta sitten maksamani 25 dollaria on auttanut nyt vähän kahta ihmistä). Valitseminen on kauhean vaikeaa, kaikki ansaitsisivat sen joten olen päättänyt että valitsen naisen, joka on suunnilleen ikäiseni, vähän niin kuin siinä mielessä että näkisin millaista minun ikäisteni ihmisten elämä voi olla eri puolilla maailmaa. Omonike asuu Nigeriassa ja Jessica Perussa, joten tällä kertaa halusin valita aasialaisen lainaajan. Mongolialainen Tsevelmaa myy vaatteita niin kuin kaksi edellistäkin lainaajaa ja asuu jurtassa (täytyy tunnustaa että se sai minut valitsemaan hänet osittain). Ilmeisesti Mongoliassakin on ollut ankara talvi ja karjaa on kuollut (ja varmaan siellä jurtassa ei ole ollut kauhean hauskaa asua), joten on hyvä jos joku Tsevelmaan perheestä tienaa vähän rahaa (hänen aviomiehensä on paimentolainen vai miksi sitä kutsutaankaan suomeksi).
Kiva käyttää sosiaalista mediaa tehokkaasti ja lainan maksamisen jälkeen on heti mahdollista kertoa siitä Facebookissa. Mietin onko se korrektia, samoin asiasta täällä kirjoittaminen, se vaikuttaa vähän kehuskelulta ja siihen minulla ei tosiaankaan ole syytä. Toisaalta Kiva on minusta hyvä juttu ja mainostan sitä mielelläni, se auttaa lainansaajia mutta se on myös lainaajalle aika helppo ja hauska tapa auttaa (toivon mukaan). Joten julkaisin sen Facebookissa.

Olen kirjoittanut siitä miten halusin tehdä äidilleni kirjotun tyynyn syntymäpäivälahjaksi, mutta minulla ei ollut aikaa tai energiaa enkä löytänyt sopivaa kangasta siihen, haluan kirjoa villalangalla villakankaalle. Olen jatkunut tyynyn suunnittelua pääsiäisen jälkeen ja huomannut että luonnonvalkoisen villakankaan löytäminen näyttää olevan aivan mahdotonta. Tai eräässä käsityöliikkeessä oli kyllä oikeaa villakirjontaan tarkoitettua villakangasta, mutta se oli meleerattua, mikä ei sovi minun suunnitelmaani ja maksoi yli viisikymppiä metri, mikä ei sekään oikein sopinut siihen. Löysin sitten yhden nettikaupan, jossa oli luonnonvalkoista villakangasta, kohtuulliseen hintaan, mutta kun tilasin sitä sain vastauksen että se oli loppu ja minulle tarjottiin vastaavaa tekokuituista, mutta se ei vaikuttanut hyvältä. Ymmärrän että villakankaat eivät ole kauhean suosittuja tähän aikaan vuodesta, mutta luulisi jotain löytyvän (esim. eBaysta). Kangasvarastostani löytyy vanhoja lakanoita, jotka saattaisivat toimia, mutta nekään eivät tunnu oikeilta. Ehkä pitää jättää tyyny joululahjasuunnitelmaksi. (otan vinkkejä vastaan hyvistä nettikangaskaupoista mielelläni)

Tämän kevään kiireet ovat nyt ohi, mikä on toisaalta masentavaa (olisi ehkä ihan kiva olla täystyöllistetty, tai ainakin sen verran että tulisi toimeen) ja toisaalta huojentavaa. Olen selvinnyt kevään stressistä ja voin nyt vähän aikaa hengähtää. En aio edes ajatella asioita, joita minun olisi pakko tehdä, kuten suursiivousta, vaan yritän levätä ja nauttia keväästä.

5 kommenttia:

syksyinen kirjoitti...

Olipa kiva, että laitoit juttua tuosta Kiva-lainasta. En ollut kuullutkaan tuosta, mutta nyt pitää tutustua! Ja hyvällä syyllä voit olla vähän ylpeä, jos pystyt auttamaan jotain toista ihmistä maapallon toisella puolella.

Anonyymi kirjoitti...

Munkin mielestä kiva, että kirjoitit blogiin Kiva-lainasta. Itellä on nyt toinen lainakierros menossa, ja samoin kun ensimmäisestä, facebookkasin toisestakin lainakohteestani. Kun moni ihminen kivailee ja kirjoittaa siitä, niin useampi ihminen törmää kivaan ensi kertaa, innostuu kivailemaan ja taas saa ihmiset ympäri maailmaa apua :)

Näkymätön tyttö kirjoitti...

Syksyinen, minusta Kiva on ollut hauska tapa auttaa, se on niin konkreettista.

Lintulainen, tietoisuuden lisääminen on kyllä yksi hyvä tapa auttaa, varsinkin kun Kiva on vielä aika tuntematon Suomessa.

Reeta kirjoitti...

Minä(kin) luin Kivasta ensimmäisen kerran juuri täältä blogistasi. Ei kannata turhia kainostella, sillä sanan leviäminen tällaisista hyvistä asioista on tärkeämpää kuin se, miten joku voi tylsä ihminen voisi kirjoituksesi tulkita.

En kyllä usko, että kukaan voi pitää _mitään_ sinun kirjoituksiasi kehuskeluna tai itsekorostuksena tai omahyväisyytenä. Mutta vaikka joku pitäisikin, niin ajattele vain, että oma (turha) kiusallinen olo kannattaa kestää hyvän asian takia :)

Näkymätön tyttö kirjoitti...

Jotenkin minulla on sellainen käsitys että hyvät työt pitäisi pitää omana tietonaan, mutta se että tieto leviää on kyllä hyväntekeväisyysjärjestölle tärkeämpää :)

Blog Widget by LinkWithin