Tiistai

En ole ihan varma siitä miten PowerPoint-opetukseni meni, ei huippuhyvin ainakaan mutta huonompiakin kursseja on varmasti ollut (minusta on lohdullista ajatella että on hyvin epätodennäköistä että olen jossakin asiassa maailman huonoin). Tietokoneita oli liian vähän ja en tosiaankaan hallitse ohjelmaa täydellisesti tai edes erittäin hyvin mutta olen tyytyväinen ainakin siihen ettei minua hermostuttanut, ei vaikka kaikki oppilaat olivat ainakin parikymmentä vuotta minua vanhempia.

Tuon kurssin jälkeen osallistuin toiselle, en ollut rentoutuskurssilla ensimmäisen shamaanirumpukerran jälkeen. Ensin tehtiin sellainen perinteinen harjoitus jossa maattiin selällään ja ohjaaja puhui jotain, en ole ihan varma mitä, ajatukseni nimittäin harhailivat ja saatoin nukahtaa, rentouduin kuitenkin ja se teki hyvää. Toinen harjoitus oli pelottava, siinä piti pitää ääntä. Minulla on jotain äänitraumoja, en laula julkisesti, en osaa huutaa (!), minusta on aivan kamalaa jos pitää pitää muuta ääntä kuin pelkkää puhetta. Puhun vaikka suurelle yleisölle mieluummin kuin matkin kanaa yhdelle. Ajattelin että seison vain hiljaa, että muut eivät varmaan kiinnitä minuun huomiota niin paljon että huomaisivat että olen hiljaa. Yllätyksekseni jossain vaiheessa aloinkin pitämään ääntä muiden mukana eikä se tuntunut mitenkään kauhean pahalta.
Onneksi en kuitenkaan joutunut kuulemaan sitä miltä kuulostin, luultavasti kauhealta.

Olen lukenut vähän kateellisena Facebook-tuttavien veronpalautuksista, ja vähän kauhuissani, pelkäsin että minulle tulee taas mätkyjä. Säikähdin kun näin verotoimiston kirjekuoren eteisessä töistä palatessani ja avasin sen hyvin varovaisesti (niin etten järkyttyisi kauheasti). Avasin kirjeen jotenkin hassusti niin että sen takasivu oli päällimmäisenä ja kun sen avasi näki paperin läpi että tilisiirtokohdat olivat aivan tyhjiä, siitä rohkaistuin katsomaan verotietoja ja kaikesta huolimatta järkytyin. Ilmeisesti maksoin viime vuonna nelisensataa euroa liikaa veroja. Tuntuu vähän oudolta. Mutta tekee joulukuuni aika paljon helpommaksi.


Kun kävin viimeksi metsässä upposin polvia myöten hankeen, nyt siellä oli ihan kevät.