11.4.2010

Maanantai

Sairastaminen on tosi tylsää. Tämä ei ole tauti pahimmasta päästä, joku vuosi sitten minulla oli ehkä oikea influenssa ja siihen verrattuna tämä ei ole mitään. Tauti ei vain suostu lähtemään pois, ei vaikka olen viettänyt koko viikon vain leväten.

Sairastaminen on myös ahdistavaa. Minulta jäi väliin yksi niistä tilaisuuksista joita varten ostin ne hienot korkokengät ja minulta jäi pois kurssi jonka olin luvannut opettaa töissä (Powerpointin perusteet), se tuntui pahalta, vaikka se siirrettiinkin viikkoa myöhemmäksi ja vaikka siellä on aika tavallista että kursseja joudutaan siirtämään tai perumaan. Tunnen itseni vähän pinnariksi, vaikka olen oikeasti sairas mutta pääsiäisen takia olen ollut jo ikuisuuden poissa töistä. Ja muutkin työt kasaantuvat. Sairaana tuntuu olevan hyvää aikaa ajatella sitä miten huono ihminen olen, varsinkin kun kaikki Facebook-ystäväni näyttävät olevan erittäin aktiivisia ja toimeliaita ja aikaansaapia ja minä vain makaan kotona (televisio olisi aika kätevä tällaisessa tilanteessa). Olen huomannut ainakin seuraavat epäkohdat: en taida ikinä päästä normaaliin työelämään, enkä normaalipainoon, kotini on kauheassa kaaoksessa ja minun pitäisi luopua suuresta osasta tavaroitani, luen surkeita kirjoja, syön väärin, en jaksa ottaa pyörääni esille pitkään aikaan vaan aion käyttää tämän kuun bussia, en osaa pukeutua tyylikkäästi tai käyttäytyä kohteliaasti ja hyvin joka tilanteessa, en keksi mihin ammattiin voisin vaihtaa, sellaiseen jossa saisi töitä. Olen syönyt liikaa sokeria sillä perusteella että sairaat ansaitsevat herkkuja ja onnistun varmaan lihomaan takaisin kaiken jonka olen onnistunut laihtumaan (siinä ei ole auttanut ihana leipomisblogi, johon törmäsin). Ja niin edelleen, kaikki tuntuu niin surkealta, kun ei jaksa tai voi tehdä mitään.

Minulla oli kyllä hyvin miellyttävä terveyskeskuskokemus. Olin keskiviikkona lähdössä töihin, mutta kun Finrexin, Bafucin ja allergialääke eivät tehneet oloani yhtään paremmaksi (olen yleensä sitä mieltä että on aivan hullua mennä sairaana töihin, siitä ei ole mitään hyötyä ja olin vähän yllättynyt siitä miten valmis olin itse tekemään niin) niin ajattelin että ehkä minun pitääkin mennä terveyskeskukseen hakemaan sairaslomaa (en millään pysty kirjoittamaan sitä oikeaa muotoa, se näyttää minusta niin oudolta, sairausloma). Asun onneksi aivan sen naapurissa joten kävelin sinne vähän kahdeksan jälkeen, jonotin puolisen tuntia ja sain ajan terveydenhoitajalle parin tunnin päähän. Kävelin kotiin ja myöhemmin sinne uudestaan ja tapasin erittäin mukavan terveydenhoitajan (pelkään vähän lääkäreitä mutta kaikki tapaamani terveydenhoitajat ovat olleet mukavia), joka otti pienen tautini vakavasti (lievän luulotautisuuden huono puoli on että lähipiiri ei välttämättä ota), oli sitä mieltä että kurkkuni oli niin pahan näköinen että siitä piti ottaa näyte ja kirjoitti sairaslomaa. Seuraavana päivänä soitin sinne tuloksista ja onneksi ei ollut mitään tulehdusta, sekin terveydenhoitaja (ellei ollut sama) oli mukava, valitteli sitä miten ikäviä kurkkukivut ovat kun niille ei voi oikein tehdä mitään. Olen tottunut enemmän siihen että terveyskeskuksissa ei olla kauhean innostuneita jos valittaa pari päivää kestänyttä nuhakuumetta.

Lähdin tänään ikuitenkin töihin, vaikka en ollut aivan varma siitä olinko terve. Ensin ajattelin jäädä kotiin, sitten ajattelin että ehkä olen tarpeeksi terve, sitten ajattelin että pääni tuntui vielä vähän oudolta ja sitten päätin että en kestä enää yhtään päivää kotona makaamassa ja lähdin töihin. Ja stressasin siitä oliko se järkevä päätös. Ihan terve en kyllä ole mutta ehkä tarpeeksi, kuitenkin.

10 kommenttia:

Jani kirjoitti...

Voi olla sama viirus kuin mikä minulla oli, jos siihen kuuluu jälkioireena sinnikäs yskä. Tuntui jo välillä että eikö tämä lopu ikinä, mutta onneksi se yskiminen on kuitenkin koko ajan vähentynyt sentään. Muutenkin tuon hyviä puolia oli että se oli aika vaisu, eli että oireiden sinnikkyydestä huolimatta varsinaisia koko päivä kotona -päiviä tuli aika vähän.

Syömisen suhteen minun reaktioni tuntuu olevan päinvastainen kuin sinulla: söin ihan liian vähän, kun en jaksanut panostaa ruuanlaittoon eikä tehnyt yhtään mieli syödä, kaikkein vähiten mitään herkkuja (jollei hedelmiä lasketa sellaisiksi).

Tea kirjoitti...

Oh, sä olet aktiivisin mun tuntema ihminen kodinjärjestelyasioissa, lahjojenhankkimisasioissa ja tosi monissa elämänhallinta-asioissa. Mulla ei ikinä olisi tuollaista kykyä keskittyä parhaillaan tekemääni asiaan niin kuin sinä keskityt.

Ja mun mielestä on tärkeetä lukee just sellasia kirjoja kuin mitä lukee, väkisin ei vaan voi lukea mitään mitä ei huvita.

Sokerinsyönnistä ja morkkiksesta: mä pystyn helposti syömään purkillisen (600g) nutellaa päivässä (n. 3200 kcal), ja teen sen aina uudestaan ja uudestaan, vaikka tuleekin vähän paha mieli. Pitää vaan oppia olemaan ostamatta sitä kotiin.

Näkymätön tyttö kirjoitti...

Jani, minulla ei ole ollut yskää ollenkaan, mikä on tuntunut vähän oudolta. Mutta aika vaisu on ollut, vaikka aika väsyttävä, olen lähinnä maannut sängyssä ja kyllästyin siihen lopulta. Saatoin kyllä tulla vähän liian aikaisin töihin ja pelkään että se kostautuu. Söin ihan liian vähän oikeaa ruokaa ja täytin nälkää karkilla, se ei kyllä toiminut kauhean hyvin.

Tea, tunnen itseni hyvin saamattomaksi :) Päätin joskus että ostan kotiin vain sellaista minkä voin syödä heti, minulta taitaa puuttua kaikki itsekuri sokerin suhteen.

Josefiina kirjoitti...

Melkein kaikki saisimme nopeasti aikaan vastaavan epäkohtalistan elämistämme, henkilökohtaisine variaatioinemme. Ja Tea on oikeassa: vapauta itsesi kirjamieltymystesi arvostelusta! Oma kirjamakuni on raskaanpuoleinen (venäläiset klassikot etc.), mutta esim. tunnustan katsoneeni sujuvasti tosi-tv-ohjelmia telkkarista! Ja minä tietenkin suosittelen telkkarin hankkimista muutenkin... mutta tiedän että taidat sitä vastustaa ihan periaatteesta. Hyvä että terveydenhoitaja kohteli sinua hyvin, tuollaiset kokemukset antavat hyvää mieltä.

Näkymätön tyttö kirjoitti...

En minä kauheasti häpeä kirjamakuani, mutta olisi kiva välillä pystyä lukemaan jotain muutakin, esim. yksi Terry Pratchettin kirja, joka varmaan palautuu lukemattomana kirjastoon. Olen kyllä iloinen siitä että sain luettua pääsiäislomakirjani, se oli valtavan paksu ja vaati täydellisen keskittymisen.
Sairaana kaipasin televisiota, mutta muuten en oikeastaan. En vastusta sitä niinkään ideologisista syistä kuin käytännön, minulla ei ole varaa maksaa tv-lupaa, tai ostaa telkkaria, asunnossani ei ole sille tilaakaan tai paikkaa josta sitä voisi katsoa (eli pitäisi ostaa myös sohva :)) ja minulla ei tunnu nytkään olevan aikaa tai energiaa kaikelle niin en halua toista mediaa joka mahdollistaa passiivisen olemisen, netissä on tarpeeksi minulle :)

-TC- kirjoitti...

Oikea muoto on "sairasloma", varmistin parilta pilkunn... Eiku tyypiltä ja lukeehan se "sairaslomatodistuksessakin".

Näkymätön tyttö kirjoitti...

Hyvä jos on, en ole jaksanut tarkistaa mutta minulle on väitetty että sairausloma on oikea. Ei tietenkään pidä uskoa jos väitetään :) (onnistuin pääsiäisen aikana järkyttämään äitiäni kertomalla ettei elämäkerrassa ole N-kirjainta, itsekin siitä järkytyin pari vuotta sitten. Näyttää ihan hassulta). Kielitoimisto tosin näyttää pitävän enemmän sairauksista kuin sairaista.

Kahluri kirjoitti...

Kyllä se on sairausloma. (Ei sillä, että sitä pitäisi kaikkien käyttää. Itse tosin käyttäisin.)

("sairasloma, paremmin: sairausloma", sanoo Kielitoimiston sanakirjakin)

Maria kirjoitti...

Harmi kun meillä ei saa kuumeettoman perusflunssan takia olla töistä pois. Pikku loma tekis nyt hyvää!:)

anu kirjoitti...

Jos lääkäri kirjoittaa sairaslomatodistuksen, niin sehän ei sitten työnantajalla kuulu oliko se flunssa kuumeetonta vai ei. Itselläni esim. ei kuume useinkaan nouse, mutta saatan silti olla järkyttävässä taudissa.

Blog Widget by LinkWithin