Perjantai

On aika ihanaa että voi viettää rauhallisen aamun, ilman että tarvitsee tehdä mitään (iltavuoropäivinä tarvitsee olla töissä vasta yhdeltätoista). Vaikka sitten aamun hitaus johtaisi siihen että muistaisi vasta töihin lähdettyä että olisi pitänyt nostaa rahaa jos aikoo syödä töissä ja bussi on tulossa viiden minuutin kuluttua ja automaatilla on jono. Ehdin onneksi bussiin (koska on noloa myöhästyä viisi minuuttia, vaikka olen yleensä etuajassa ja töissä ei välitetä siitä jos myöhästyy vähän), mutta juokseminen ei kyllä sovi minulle.
Jossakin vaiheessa pitäisi ehkä lopettaa tuo lepääminen, kun on aika paljon asioita joita pitäisi tehdä. Kuten vaikka siivota tai ommella yksi tunika.

Olen oppinut bussimatkailusta sen että jos myöhästyn täpärästi bussista menen mieluummin sellaisella joka jättää minut kilometrin päähän kuin odotan kymmenen minuuttia seuraavaa. Jos bussit kulkisivat vaikka parinkymmenen minuutin välein ei minulla olisi mitään vaikeuksia odottaa sitä kymmentä minuuttia.

Näin lyhyellä matkalla bussipysäkin ja työpaikan välillä kolme lintupariskuntaa. Iltapäivällä siinä oli kolaroituja autoja, ambulansseja, poliiseja ja tyttö joka pyöräili niin kuin olisi halunnut itsekin ambulanssiin.

Teemme töissä muun muassa lehteä. Vältyin kirjoittamasta mitään ensimmäiseen numeroon kun keskityin taiton uudistamiseen, mutta tähän lehteen minun pitäisi tehdä yksi haastattelu. Minulla oli vaikeuksia saada yhteyttä haastateltavaani (joka oli kyllä suostunut haastatteluun) mutta onneksi hän oli käynyt eilen aamulla töissä ja yksi työkaverini oli sopinut minulle tapaamisen tälle päivälle. Kaikin puolin hyvä juttu paitsi en ole koskaan tehnyt haastattelua ja minulle tuli vähän kiire valmistautua.