Maanantai

Haastatteluni meni aika hyvin, luulen. Tai haastatteluna se ei ollut erityisen hyvä, tai siis minä haastattelijana, minun on vaikeaa tehdä jatkokysymyksiä. Mutta haastateltavani oli taitava ja puhui sopivasti. Seuraavaksi pitäisi kirjoittaa juttu ja toinenkin, haastattelun jälkeisessä helpotuksessa lupauduin tekemään toisenkin haastattelun. Sen ei onneksi tarvitse olla iso tai monimutkainen, vain kysymyksiä jollekin satunnaiselle yhdistyksen työntekijälle siitä millaista siellä on olla töissä työllistettynä (niin kuin melkein kaikki siellä ovat, yhdistys on aika lailla työttömien asialla). Minulla on sopiva uhrikin jo mielessä (ja jos ei suostu niin olen tutustunut muutamaan ihmiseen oman yksikkönikin ulkopuolelta jotka voisivat olla hyviä).
Perjantainen haastateltavani oli elämäntaidonvalmentaja ja puhuimme muutoksesta ja oman asenteen vaikutuksesta ja sellaisesta. Tunnistin itseni monesta kohdasta ja vaikka en uskokaan siihen että toivomalla saa jonkun asian toteutumaan, luulen että on parempi olla toiveikas kuin toivoton. Siitä tuli mieleen eräs kommentti viime torstailta (arvontaan voi vielä osallistua jos sellainen kiinnostaa), jossa onniteltiin siitä kuinka mukavaa elämäni nykyään on. Ensimmäinen ajatukseni oli että eihän minun elämäni ole mukavaa, kauheasti on koko ajan stressiä ja kaikkea kauheaa odotettavissa, mutta oikeasti tällä hetkellä elämäni on kauhean mukavaa. Minun pitäisi oppia nauttimaan tästä hetkestä eikä koko ajan murehtia tulevaa, kun en voi sille mitään ja jos se on niin kauhea kuin kuvittelen niin silloin olisi kannattanut nauttia niistä hyvistä hetkistä kun pystyi.


Innostuin tekemään pitkästä aikaa ruokaa (olen lähinnä syönyt viime aikoina pakastimen varastoja tyhjiksi), edullista ja terveellistä ja ei kauhean pahaa linssijuttua (vähän muokkasin reseptiä ja jätin esim. sipulin pois ja lisäsin yhden bataatin). Sitä voisi kai syödä pelkiltäänkin mutta minusta se vaikutti vähän pelottavalta ja lisäsin pastaa ja fetaa (Pirkan Parhaat-sarjan feta sai Hesarin tai jonkun testissä parhaat pisteet ja on hyvää), se tekee melkein mistä vain hyvää. Tuohon sopisi varmaan kesäkurpitsakin kun se kausi alkaa (pystyn näköjään helposti ostamaan bataatteja mutta kesäkurpitsan pitää olla kotimaista).


Löysin lopulta netistä kangaskaupan, josta löytyi sopivaa valkoista villakangasta tyynyprojektiini ja perjantaina se saapui kotiin (suosittelen kauppaa ainakin tuon yhden kerran perusteella, sain kysymykseeni ystävällisen vastauksen nopeasti ja heillä kävi PayPal ja luottokortit ja vaikka mikä eikä tarvinnut odottaa useampaa päivää että raha siirtyy tililtä toiselle). Kangas oli kalliimpaa kuin olisin halunnut mutta tuolta pystyi tilaamaan puolikin metriä niin että hinta oli lopulta suunnilleen sama kuin metrin kankaalla toisessa paikassa. Erona on se että (ja syynä ostamani kankaan hintaan) se on italialaista huovutettua sataprosenttista villaneulosta, eikä jotain villasekoitekangasta. Se on vähän joustavaa mutta luulen että siitä tulee ihan hyvä tyyny. Tein koetilkun, johon kokeilin pistoja ja vaikka ne voisivatkin olla siistimpiä (kuten aina) niin pidän tuosta tyylistä. Yleensä viehätyn väreistä mutta valkoisessa valkoisella on oma viehätyksensä.