Keskiviikko

Minusta tuntui ettei minulla ollut mitään kirjoitettavaa, mutta jotakin kuitenkin.

Harkitsin tiistaiaamuna muutaman minuutin työmatkapyöräilyä (rappukäytävässä matkalla pysäkille) mutta en jaksanut.

Sain töissä asioita eteenpäin ja varattua pari päivää kesälomaa, jonnekin juhannuksen tienoille, sillä varauksella että olen silloin vielä töissä. Minulle on sanottu että jatkohakemus on vain muodollisuus mutta en usko ennen kuin kirjoitan uuden työsopimuksen (jos ei jatku niin en ehdi pitää lomapäiviä, työt loppuisivat ensi viikon jälkeen). Yritän olla optimistinen.

En pidä siitä mitä ihanat uudet kengät ja yhdet vanhat käyttämättömät ei niin ihanat tekivät jaloilleni. Ainoat tällä hetkellä käyttökelpoiset kengät painavat hiertymiä ikävästi, hienoista laastareista huolimatta (hienot laastarit eivät pysy myöskään paikoillaan, kävin ostamassa lisää apteekista jos merkillä olisi jotain väliä). Yritin olla töissä vähän paljain jaloin mutta sekään ei ole kivaa.
Kävin töiden jälkeen katsomassa sukkia sillä ajatuksella että ne voisivat auttaa, jotenkin ja pakenin Stockmannilta myyjää, jolle erehdyin sanomaan mitä etsin (enkä vain katselevani) ja hän löysi vain sellaisia sukkia, joita en ikinä haluaisi ja oli vähän painostava ja minä aloin epäillä koko suunnitelmaani vialliseksi (ja nolostuin kun sanoin että etsin jotain sukkia jotka olivat sievemmät kuin hänen esittelemänsä, tarkoitin vain jotain jotka eivät olisi olleet beiget). Ja sitten menin toiseen kauppaan ostamaan yhdet sukat kun en halunnut kohdata sitä myyjää enää.

Ja sitten menin isäni toimistolle jatkamaan yhtä taittoa, joka on hyvin epä-glamourissa vaiheessa: käytin puolitoista tuntia erilaisten viivojen (kirjoittajat käyttävät usein tavu- ja ajatusviivaa aivan väärin) ja lainausmerkkien (suomenkielisissä teksteissä ulompi lainausmerkki on " ja sisempi ', eikä ´ ainakaan ole mikään lainausmerkki) korjaamiseen ja muuhun sellaiseen. Minusta sekin on ihan kivaa mutta aika suuri osa tästä työstä on aika kaukana luovasta (tosin tuo kirja voisi olla lähellä luovuutta kun se käsittelee sitä). Eikä se haittaa minua. Se olisi aika kauheaa jos pitäisi olla luova tehokkaasti koko ajan.

Illalla tein yhdistetyn pyykki- ja pyöräretken. En halunnut ottaa mukaan olkalaukkua joten menin kellariin pesutupaan aurinkolasit päässä ja tunsin itseni vähän oudoksi. Pyöräily oli kivaa ja ajoin vahingossa melkein ylös asti mäkeä, jonka olen yleensä joutunut taluttamaan. Luulisi että kunto olisi huonontunut talven aikana. Tosin silläkin voi tietysti olla merkitystä että pyöräni on nyt ihan hyvässä kunnossa, olen esimerkiksi erittäin huono pumppaamaan ilmaa renkaisiin.

Jos torstaina on sopiva sää voisin oikeasti harkita töihin pyöräilyä, keskiviikkona ei sovi kun illalla on meno. Lupasin mennä isäni puolesta myymään yhtä kirjaa yhteen tapahtumaan, sellaiseen jonka osallistujilla on todennäköisesti puvut päällä (koska kyseessä on yhdistys jonka kaikki jäsenet ovat miehiä). Minulla on yksi uusi paita joka sopisi sinne hyvin, mutta en tiedä onko se liian juhlava normaaliin työhöni. Ehkä otan sen mukaan ja vaihdan vaatteita.
Kun mietin vaatteita en ehdi ajattelemaan sitä että joudun menemään aika pelottavaan paikkaan ja tekemisiin aika pelottavien ihmisten kanssa.

Kevät ei näköjään odota että ehtisin tarkkailla sen etenemistä, en tiedä missä vaiheessa pensaat alkoivat kukkia (tuomi ja muut).