Tiistai

Olin sunnuntaina retkellä Salossa erään hauskan blogituttavuuden kanssa, kirpputoreilla ja katsomassa aika hienoa näyttelyä (mitä upeita värejä ja erikoisia paikkoja ja ihmisiä) aika hienossa museossa.
Kirpputoreilta löytyi tietysti kaikenlaisia aarteita, joiden hienous voi olla katsojan silmässä:
1. puinen laatikko, koska rakastan laatikoita ja olen yrittänyt hankkia sellaisia joihin voisi ryhmitellä aarteitani niin etteivät ne oli vain ripoteltuina kirjahyllyyn.
2. 50-luvun lastenkirja äitienpäivälahjaksi kun tyyny ei ole valmistunut (kirjoin kyllä sunnuntaina pari palloa lisää mutta tällä vauhdilla joulu saattaa olla realistinen tavoite).
3. kukkakuppi uudelle mehikasville
4. pussillinen vanhaa pitsiä. En tiedä mitä sillä teen mutta minun kuvittelin että minulle tulee vielä tarve.
5. "vahattua käärepaperia talouskäyttöön", jostain 70-luvulta. En tiedä onko se enää vahattua mutta jos on niin se saattaisi sopia askarteluissa käytetyn freezer paperin korvaajaksi.
6. satunnainen hömppäkirja, koska se maksoi euron
7. diakuvia Tallinnasta 60-luvulta. Saattaa päätyä jollain tavalla 60-vuotislahjaan ihmisille joille Viro on tärkeä (se tässä kiireessä on huono puoli että se tappaa luovuuden).
8. kauhea sairaanhoitajakirja, vain kannen perusteella. Olen varma että minulla on joskus käyttöä kauhistuneille sairaanhoitajille (jossakin pitäisi olla toinen samantyylinen mutta olen tainnut piilottaa sen liian hyvin).
9. Monkees-keräilykuvia. Niitä ei varmaan tarvitse perustella? (niistä pitäisi ehkä tulla äitienpäiväkortti, mutta en ehkä ehdi)
10. kasa valokuvia, jotka olivat suljetussa kuoressa. Ostin ne arpajaishenkisesti, on kivaa löytää jotain yllättävää.
11. parsinneuloja ei tunnu ikinä olevan tarpeeksi ja pakkaus on hieno.

Olin maanantaina aika tehokas, menin kahdeksaksi isän toimistolle, kiirehdin yhden urakan melkein valmiiksi, juoksin taas yhden kirjakuriirikeikan ja ehdin juuri ajoissa töihin ja yhteen kokoukseen. Ja sitten iltapäivällä kiirehdin taas toiselle puolelle keskustaa (ainakin sain liikuntaa) tekemään vielä vähän töitä. Ja sitten kotiin ja metsäkävelylle ja kirjastoon. Tämä viikko näyttää vielä kiireiseltä mutta sitten ehkä helpottaa. Tai sitten minun täytyy ehkä tehdä jotain tehdäkseni elämäni helpommaksi. Helpompi on tietysti vain valittaa.

Kirjoitin listoja (oman jokaiselle päivälle) ja minusta alkoi tuntua siltä että rentoutus voisi tehdä hyvää ja menin taas rentoutusmeditaatiokurssille. Tällä kertaa mukana ei ollut shamaanirumpua tai äänentuottamista vaan ilmeisesti muut olivat tehneet mielikuvamatkoja vokaalimusiikin (?) säestyksellä. Minä taisin nukahtaa heti kun suljin silmäni (toivottavasti en kuorsannut kauheasti).


Valkovuokot kukkivat lähimetsässä (tyylikkäänä iPhone-kuvana, minusta tuntuu huijaukselta käyttää sellaisia joista voisi tulla käsitys että on itse ne käsitellyt, joten sanon suoraan että puhelin sen teki).