9.6.2010

Keskiviikko

Minulla oli pitkästä aikaa vapaa aamu ja suunnittelin tekeväni kaikenlaista hyödyllistä, tiskausta ja sellaista. Pääsin niin pitkälle että laitoin astiat tiskialtaaseen ja laskin niiden päälle vettä mutta varsinainen tiskaaminen jäi toiseen kertaan. Sen sijaan nukuin tavallista pitempään ja laiskottelin, mikä on sekin hyödyllistä, ainakin välillä.

Minun on vaikeaa päättää mitä laitan päälleni aamulla, katson netistä säätiedotuksen mutta en osaa oikein suhteuttaa lämpötiloja vaatteisiin. Alle kymmenen astetta tarkoittaa takkia ja yli kaksikymmentä kesävaatteita mutta välimuodot ovat hankalampia. Onko viisitoista astetta sopiva sää kesähousuille ja -kengille, vai tarvitseeko silloin takkia. Yritän katsoa ikkunasta mitä ohikulkijoilla on päällään, jos kaikilla on takki siitä voi ehkä päätellä jotain.
Päädyin lopulta pellavahousuihin, balleriinoihin, t-paitaan ja neuletakkiin ja minulle tuli kuuma. Ja unohdin hatun kotiin, mikä oli vähän hankalaa (olen alkanut pelätä polttavani päänahkani, auringonpistoksen lisäksi).

Minusta on vähän hermostuttavaa viedä resepti uusittavaksi, jos ei halua jonottaa sen voi jättää laatikkoon ja hakea myöhemmin apteekista tai terveyskeskuksesta. Olen yleensä valinnut jälkimmäisen koska siihen liittyy vähemmän stressiä mutta terveyskeskus menee kiinni kuun lopulla joten apteekki tuntui turvallisemmalta. Reseptilaatikon ohjeet kehottivat tuomaan kaikki uusittavat reseptit kerralla ja tunsin piston omassatunnossani. Kun vein keväällä allergialääkereseptin uusittavaksi en lainkaan muistanut että tarvitsen lisää särkylääkkeitäkin. Onneksi reseptin pystyi vielä uusimaan, muuten olisi voinut käydä vähän huonosti.

Kirjoitin tätä bussissa niin keskittyneesti etten huomannut yhtä kaukaisempaa työkaveria ennen kuin hän oli jo ohittanut minut. Ei sillä olisi muuten väliä mutta edellisenä päivänä oli tapahtunut jotain mikä saattaisi antaa vaikutelman että välttelisin häntä tahallani mikä ei ole tarkoitukseni (moikkasin häntä sitten pysäkillä).

Pääsin kotisivuprojektissa sellaiseen vaiheeseen että minun teki mieli viskoa tavaroita seinään.

Pyörän hakeminen korjaamosta oli myös vähän hermostuttavaa. En saanut siitä mitään kuittia tai muuta jolla olisin voinut todistaa vieneeni pyörän huoltoon enkä ollut varma oliko se valmis, jos se oli siellä vielä ja olin unohtanut pyörään laukutkin, jotka olisi helposti saatettu varastaa kun he säilyttävät pyöriä ulkona. Kaikki oli kuitenkin kunnossa, pyörä tallella ja laukut ja huolto maksoi ehkä puolet siitä mitä olin edellisen huoltokerran (eri paikassa) perusteella pelännyt. Pyörään oli tosin liimattu heidän osoitetarransa, mikä oli minusta vähän outoa, mutta kaipa voin vähän mainostaakin heitä.




Pyöräilin kotiin vähän pitempää reittiä ja vähän eksyinkin (mutta mielenkiintoiseen paikkaan) ja pyörä toimi hyvin eikä enää pidä outoa ääntä jarrutettaessa ja muulloinkin.

3 kommenttia:

RM kirjoitti...

'Säilyttävät pyöriä ulkona & ei kuittia'. Asioitko sitten siinä Kupittaan kulmalla olevassa pyöräliikkeessä? Minullakin oli pyöräni siellä pikkuhuollossa ja tänään oli sen hakupäivä.

Rica

Näkymätön tyttö kirjoitti...

Ainakin se on Kupittaalla päin, Uudenmaankadulla.

Anonyymi kirjoitti...

Päänahan palaminen on erittäin epätodennäköistä. Itselläni se on palanut yhden ainoan kerran: se tapahtui keski-Euroopassa, päivänä jona aurinko porotti koko päivän pilvettömältä taivaalta ja olin koko päivän kestäneellä melontaretkellä ilman päähinettä (vesi tietysti vahvisti auringon säteitä). Joten huolesi on aivan turha näillä leveysasteilla!

Maria

Blog Widget by LinkWithin