Perjantai

Pahin angsti ei onneksi kestänyt tällä kertaa kauaa, eikä ollut niin pahaa kuin joskus. Oikeastaan torstaina olin melkein onnellinen. Tällä hetkellä elämäni on hyvää, ja varmaan minun pitäisi keskittyä nauttimaan siitä eikä surra vielä tulevia.

Aloitin päivän terveellisesti, pyöräilin kaupunkiin vesijuoksemaan ennen töihin menoa. Kesäaamut ovat ihania ja vesijuokseminenkin, siitä iloista kunnia kuuluu kyllä seuralle. Päätin olla niin reipas tänä kesänä että ostin sarjalipun. En osannut päättää haluanko uida vain arkisin ennen viittä vain myös iltaisin ja viikonloppuisin, toinen kortti oli aika paljon halvempi mutta lopulta en halunnut rajoittaa itseäni sen kahdeksan euron takia. Varsinkin kun kymmenen kerran lippu riittänee minulle koko kesäksi.

Jatkoin aamua paljon epäterveellisemmin, en ehtinyt syödä mitään ennen kuin piti lähteä kotoa (hyvä että ehdin muutenkin suunnilleen sovittuun aikaan paikalle, vähän myöhästyinkin) ja aamiaiseni oli kupillinen pahaa pussiteetä ja pari pullaviipaletta viikkopalaverissa.

Sain ratkaistua (en kyllä ole ihan varma miten) pahimman ongelman nettisivuilla, onnistuminen on aika hauskaa (minun osuuteni urakasta lähestyy loppuaan, sekin on hauskaa. Onnistuin delegoimaan sisällöntuotantoa muille). Sen takia en oikein malttanut lähteä kotiinkaan (siellä minua odotti pyykkäys ja siivous vielä), töissäkin on mukavaa.

En tiedä olenko jotenkin outo kun kylpyammeen kuuraaminen on minusta oikeastaan melkein hauskaa.