Torstai

Tältä hiukseni näyttävät kun olen itse laittanut ne. Tai paremminkin ollut laittamatta, antanut vain kuivua (nuo kuivuvat reilussa tunnissa, aika ihanaa). Siinä saattaa näkyä myös se miten hiukseni käyttäytyvät lyhyinä, ne haluaisivat kaartua vaikka mihin suuntaan.

Työmatkapyöräilyni on ohi vähäksi aikaa. Alkumatka meni hyvin ja olin keskustassa jopa samaan aikaan kuin bussi joka lähti lähiöstä yhtä aikaa (se tosin piti ainakin viiden minuutin tauon torilla ennen kuin kohtasimme uudestaan. Tiedän että se oli sama bussi kun katsoin minkä näköinen kuski oli ensimmäisen kerran nähdessäni sen). Sitten aika lähellä työpaikkaa pyörästä puhkesi kumi, onneksi vasta siinä. Talutin sen perille ja joku mies pysäytti autonsa ja kysyi onko minulla pitkä matka. Vastasin kieltävästi ja kiitin, minusta se oli aika ystävällistä vaikka vieraitten miesten kyytiin ei tietysti kannattaisi edes mennä (enkä olisi vaikka minulla olisi ollut pidempikin matka), arvostan kuitenkin sitä että hän kysyi. Päätin heti että vien sen huoltoon, vaikka ehkä sen olisi saanut korjattua omin voiminkin, tai jonkun avustuksella. Hyvänä tekosyynä sille laiskuudelle on se että myös jarrut ovat rikki ja siinä on myös joku mystinen vika joka ehkä saattaa liittyä vaihteisiin tai sitten johonkin muuhun. Arvasin että minua paheksutaan sen takia ja eräs työkaverini halusi välttämättä käydä katsomassa pyörää (varmaan sillä periaatteella että ne olisi helppo korjata itse, samoin kuin rengas). Jostain syystä hän irrotti etujarrut kokonaan. Olen käyttänyt yhtä korjaamoa Turussa mutta se ei ollut minusta mitenkään erityisen hyvä ja se sijaitsee keskustan toisella laidalla niin että vain katsoin netistä lähimmän Helkama-myymälän osoitteen, sellaisen joka tekee myös huoltoa. He ovat olleet toiminnassa jostain 20-luvulta joten ehkä he osaavat jotain. Pyörän pitäisi olla valmiina ensi viikolla, juuri sopivasti ennen kuin bussikorttini menee umpeen.

Minulle on soitettu kolmena päivänä jostain puhelinmyyntifirmasta (he sentään sanoivat työnantajansa nimen selvästi, se on poikkeuksellistä) ja lopulta hermostuin ja sanoin että saisivat lopettaa sen. Lupasivat mutta en tiedä voiko siihen luottaa. Noita ennen en ole kyllä saanut vähään aikaan soittoja.

Kotisivutyö on sujunut yllättävän hyvin, tosin yhdessä vaiheessa joku tiedosto suuttui siitä että avasin sen ja kieltäytyi toimimasta sen jälkeen, mutta sekin ratkesi helposti (ilman Googlea en voisi tehdä tuota). Se on ilmeisesti aika raskasta työtä, olen paljon nälkäisempi kuin normaalisti vaikka muuten syön niin kuin ennenkin ja sitä ei voi tehdä kuin pari tuntia kerrallaan, sen jälkeen alan tekemään virheitä. Se keskittyminen kai tekee sen, taittotyö ei vaadi lainkaan sellaista kun osaan käyttää ohjelmaa. Tuossa kaikki on vierasta ja koko ajan väijyy se mahdollisuus että poistan vahingossa jonkun lainausmerkin ja koko juttu katoaa.

Minun oli tarkoitus tehdä yhtä kantta keskiviikkona mutta huomasin ettei minulla ollutkaan sopivanvärisiä pastelliliituja (epäilin sitä jo kaupungilla mutta en jaksanut kävellä taiteilijatarvikeliikkeeseen), täytyy käydä tänään. Onneksi sen tekemiseen on aikaa koko viikko. Ja sitten en oikein tiennyt mitä tekisin. Olin liian väsynyt kaikenlaisiin suunnittelemiini projekteihin (kuten kesävaateompeluun) eikä minulla ollut kesken mitään hauskaa kirjaakaan. Se on kiireen huono puoli, sitten kun se loppuu ei osaa tehdä mitään mutta kuitenkin tuntuu siltä että jotain pitää tehdä, ollakseen tehokas. Ettei riitä että käy töissä ja metsäkävelyllä ja vähän loikoilee.

En ole nauranut vähään aikaan näin paljon. Se tekee hyvää.