Perjantai

Metsätähti on ollut minulle tärkeä kukka. Yksi varhaisimpia lapsuusmuistojani (joka ei välttämättä ole totta ja luultavasti ei ainakaan juuri sellainen kuin muistan) liittyy siihen. Olin viisivuotias kun muutimme yhden metsän viereen ja muistan miten menimme sinne äitini ja jonkun naapurin ja hänen lapsensa kanssa, metsän halki kulki polku, leveä ja suora ja sen reunoilla kasvoi metsätähtiä. Polku johti autiotaloon, jossa uskalsin käydä ehkä kerran (muistan että siellä oli kenkälesti), ennen kuin se osa metsää muuttui Kuokkalan keskustaksi (vähän myöhäisempi lapsuusmuisto liittyy koulumatkoihin toisella luokalla, tai sen jälkeen, ainakin olimme siirtyneet juuri silloin rakennettuun kouluun, rakennustyömaan viereiseen valtaviin ojiin jotka olivat jäätyneet. Ihme kyllä kukaan ei pudonnut veteen. Meillä oli tapana seikkailla kotimatkalla, parin kilometrin matkaan meni oikopolkujemme jälkeen varmaan kolme tuntia).
Myöhemmin asuin toisen metsän vieressä, sellaisen jossa kasvoi lähinnä valtavia kuusia ja oikeaan aikaan metsätähtiä. Se oli aika taianomainen paikka.


Lähimetsänikin on kyllä aika kiva.


Minut houkuteltiin uimaan Samppalinnaan ennen töihin lähtöä, eli heti kuudelta kun se avattiin. En ollut hirvittävän innokas alunperin, uimahallit hermostuttavat minua mutta olen iloinen että menin, se oli aika hauskaa. En kyllä uinut, vaan vesijuoksin rauhallisesti.
Aamulla ei ollut yhtään niin dramaattista kuin kuvan perusteella voisi kuvitella, vain tavallisen aurinkoista (olen pitänyt tämän viikon keleistä, aurinkoa mutta ei liian kuumaa).


Hyvästä taiteilijakaupasta löytyi hyviä värejä, vielä alennushintaan (ikävä kyllä sen takia että ilmeisesti liike on lopettamassa ja en tiedä onko Turussa muita, kirjakaupoista tietysti saa jonkin verran kyniä ja muuta sellaista mutta erikoisliikkeissä on puolensa). Ehkä tuosta tulee vielä jonkinlainen kansi.