Maanantai

Ehkä torkahdin yhtenä iltana ja näin unta (tai hallusinoin) jossa keksin aivan loistavan idean iskulauseeksi t-paitaan. Herättyäni "Ninjas don't do cream" ei kuulostanutkaan enää niin hienolta. Paidan kauluksesta olisi roikkunut vielä joku naru joka olisi symbolisoinut hirttoköyttä ja liittynyt siihen kermaan. Kai se idea oli että ninjat voivat paeta hirttosilmukastakin?


Keksin millaisen tatuoinnin voisin ottaa, jos ottaisin. Fanituksen kohteet voivat vaihdella mutta on vaikeaa kuvitella etten joskus ihailisi kaunista typografiaa ja kirjanpainantaa. Alduksen lehti viittaa renessanssiajan Venetsiaan ja uutuuksiin, joita siellä keksittiin, kursiiviin ja taskukirjoihin ja sellaiseen. Aldus Manutiusta enemmän ihailen kyllä Claude Garamondia (jonka nimi saattaa olla tuttu useista fonteista, joista osalla ei kyllä ole mitään tekemistä alkuperäisen Garamondin kanssa). Ellipsis, et-merkki (erityisesti sellainen, jossa näkee vielä selvästi e:n ja t:n) ja asteriski voisivat myös olla hauskoja typografisia tatuointeja. Pidän myös erityisesti isosta Q-kirjaimesta.
Tuollaisessa tatuoinnissa olisi sekin hyvä puoli ettei minun tarvitsisi piirtää mitään, kun en oikein voisi hyväksyä toisen piirtämää kuvaa.

Otin tuulettimen kaukosäätimen mukaan töihin kun en saanut sitä itse auki. Tietysti (miespuolinen) työkaveri vain hipaisi sitä ja onnistui.

Hauskan podcastin yksi jakso käsittelee kasvosokeutta, joka on minusta aika mielenkiintoinen ilmiö (tietysti siitä kärsiville aika suuri ongelma), on vaikeaa kuvitella millaista on jos ei tunnista kasvoja. Jakson kommenteissa on linkkejä testeihin, joilla voi testata omaa kasvomuistiaan. Tämä oli minusta ensin kauhean helppo, sitten kauhean vaikea mutta sain aika keskiarvoisen tuloksen. Kuuluisien henkilöiden kasvot olivat osin vaikeita (Barack Obama näytti minusta Humphrey Bogartilta!) mutta sain siitäkin aika normaalin tuloksen. Jostakin syystä miesten kasvot olivat vaikeampia tunnistaa kuin naisten. Tämä oli minusta ehkä mielenkiintoisin, olin taas vähän huonompi kuin keskinkertainen.

Törmäsin Facebookissa vahingossa yksiin ala- ja yläasteaikaisiin tuttuihin, sellaisiin jotka olivat osin samalla luokalla ja osin erään kaverini kavereita ja niin edelleen. En ole ollut heidän kanssaan missään tekemisissä sen jälkeen kun menin lukioon ja heistä tuli teiniätejä. Facebook ei tyydyttänyt uteliaisuuttani muuten kuin että heillä oli vähän enemmän lapsia ja että he olivat edelleen aika samannäköisiä (niin kuin minäkin olen, ilman lapsia tietysti).

Olen kehittänyt vähän kesästressiä, se tuntuu kuluvan niin nopeasti enkä ehdi tehdä mitään. Marjakausi lähestyy ja pakastimeni on täynnä ja sitten pitäisi pestä mattoja ja ikkunoita ja sellaista. Ja tehdä kesäretkiä (sain päätettyä sen että kesälomamatkani, se päivän pituinen, suuntautuu Suomenlinnaan. Ehkä). Ja kaikkea muuta.

Kävin sunnuntaina aamulla kävelyllä, niin aikaisin että piti olla vielä viileää (ei ollut). Jossain vaiheessa tajusin että t-paitani oli nurinpäin enkä millään jaksanut enää kääntyä kotiin. Onneksi liikkeellä ei ollut juurikaan muita ja olin metsässä. Otin riskin ja menin ison kiven taakse kääntämään sen oikeinpäin ja onneksi kukaan ei nähnyt minua.

Viikonloppuuni kuului myös keskiaikamarkkinoita (villisian porsaat olivat suloisia), kesän ensimmäiset ostomansikat (myös ensimmäiset melkein kypsät metsä-), ompelua (hatusta ei tullut aivan hyvä) ja vähän sosiaalisuutta. Näin pitkästä aikaa siskopuoleni, hän on oikein mukava ihminen mutta välillä unohdan että minulla on edes sellainen sukulainen. Hän kun asuu perheineen toisessa maassa emmekä näe edes joka vuosi, en muista milloin viimeksi. Kävimme vanhempiemme kanssa piknikillä, oli aika sopiva sää sellaiseen.

Tuuletin tiputti inspiraatiotauluni ja yhden oikean taulun seinältä. Jälkimmäinen olikin alkanut tuntua vähän tylsältä, ehkä maalaan sen päälle jotain (se on värikokeilu opiskeluajoilta, maalasi kuvan ensin yksillä väreillä, sitten päälle niiden vastaväreillä). Siitä voisi tehdä jonkinlaisen kollaasin, ehkä sitten joskus syyskuussa kun olen taas toimeton.