Tuuletinseikkailu

Olin lisännyt joitain Facebook-tuttaviani listalle "koulut" (opiskelukavereita siis) ja unohtanut sen. Ensisilmäyksellä se näytti hätkähdyttävän paljon kuolleelta. Vaikka siinä ei tietenkään olisi kauheasti järkeä. Siis siinä että kuolleiden Facebook-käyttäjien nimen alla lukisi niin, se on ilmaistu muuten (kuulin äskettäin että eräs lapsuudenpihani naapuri oli kuollut ja katsoin hänen Facebook-sivuaan).

Ihmettelin miksi olin torstaina(kin) niin huonolla tuulella. Syyllinen taitaa olla lämmin ilma joka tekee muun muassa asunnostani aika kauhean. Nukuin kuutisen tuntia huonoa unta ja se ei näköjään ole tarpeeksi minulle. Kun siihen lisää taitto-ohjelman joka kaatui heti kun yhtä työkalua vain katsoikin ja keskiajan sekoittamat pyöräreittini (niin että jouduin ajamaan autojen seassa) niin en ollut erityisen iloinen ja pirteä.

Ja edelleen inhoan ihmisiä jotka kuvittelevat että koska he eivät kärsi kuumuudesta niin kukaan mukaan ei voi. Kun ei ole nukkunut pariin yöhön tarpeeksi saattaa nähdä punaista kun sitä vähätellään.

Kuumuus sai minut päätymään töiden jälkeen Stockmannin kodinkoneosastolle, aloin himoita lattiatuulettimia. Minulla oli hyvä tuuri, siellä oli yksi malli puoleen hintaan, sellaiseen että se sopii budjettiini. Vielä parempi tuuri oli siinä että isäni ja äitipuoleni saivat juuri samaan aikaan auton käyttöönsä ja olivat niin ystävällisiä että kuljettivat sen kotiini (itse ajoin pyörällä).
Tuulettimen saaminen autoon oli kyllä vähän mielenkiintoista. Se oli koottu valmiiksi, ilman laatikkoa (ohjekirjakin tulee joskus maahantuojalta) ja yli metrin korkuinen. Sain myyjältä kärryt ja työnsin ne kohti lähintä hissiä, vähän ylpeänä siitä että kerrankin olin huomioinut ympäristöäni ja väsyneenä, olin ollut kaupassa varmaan 40 minuuttia (ensin tuijotin tuuletinta ja mietin kehtaanko pyytää isältäni sellaista palvelusta, sitten soitin, sitten odotin että he soittavat kun pääsevät autokauppaan, sitten odotin että he pääsevät kaupunkiin, siinä vaiheessa aloin vaeltamaan ympäri kodintarvikeosastoa) niin etten halunnut enää pyytää apua myyjiltä. Valitettavasti sillä hissillä pääsi vain ensimmäiseen kerrokseen, eikä parkkihalliin jossa olimme sopineet tapaavamme. En halunnut kulkea muotiosaston läpi valtavan tuulettimeni kanssa joten palasin ylös ja kysyin neuvoa. Oikea hissi oli aivan toisessa nurkassa sielläkin, mutta tuntui vähemmän oudolta kulkea tuulettimen kanssa siellä. Pääsin parkkihalliin asti ja huomasin olevani jossain oudossa nurkassa (kun olin ensin päässyt läpi kapeasta liukuovesta, joka oli suunnilleen kärryn levyinen), sellaisessa jossa kävely tuntui vaaralliselta. Palasin yhtä ylempään kerrokseen, siellä oli kolmas hissi jolla pääsee ruokaosastolta keskelle parkkihallia. Sielä onnistuin lopulta löytämään kyytini.


Toisessa hississä, epäämääräisillä oliivinvihreillä vaatteillani ja epämääräisillä sotkuisilla hiuksilla.


Tuuletin vaikuttaa aika kätevältä, tosin en saanut kaukosäätimen patterikoteloa auki enkä voi siten vain maata sängyllä ja säätää sen ominaisuuksia (se tekee kaikenlaista mielenkiintoista, sen voi ajastaakin). Minulla kesti kyllä vähän aikaa tajuta että Breeze-ohjelma matkii tuulta ja siitä johtui se että piti välillä pienen tauon, mikä kuulosti minusta pahemmalta kuin tasainen taustasuhina. Muissa ohjelmissa ei onneksi ole sellaista.

Maksoin tuulettimen osittain lahjakortilla jonka sain käytyäni palauttamassa yhden niistä hyvistä tusseista, sen toinen pää oli aivan kuiva. Valitettavasti se väri oli loppu ja ilmeisesti he antavat palautuksista lahjakortteja. Mietin vähän olisinko vain pitänyt kynän itselläni mutta se oli vain puoliksi toimiva (kynissä on kaksi erilaista terää) niin kaipa se oli ihan fiksua vaikka en nyt voi jatkaa projektiani (ennen kuin korvaava kynä tulee nettikaupasta). Eipä minulla kyllä olisi aikaakaan.

Facebookissa (on minulla muutakin sosiaalista elämää...) oli peräkkäin kolmelta toisiaan tuntemattomalta ihmiseltä (tosin kaksi asuu Oulussa ja kaksi on ainakin joskus blogeillut) kissakuvia. Piti tykätä kaikista.