Päädyin siihen että siskoni saa lahjaksi kasan sekalaista, toivottavasti sellaista mistä hän pitääkin. Yhden pienen Hello Kitty -rasian (hän pitää kyllä enemmän Cinnamorollista mutta Hello Kittykin menee) ja vähän isomman jonka sisällä on karkkia ja itsetehdyn rintakorun ja ja sitten tussin johon törmäsin Akateemisessa turhauttavalla lahjanetsintäretkellä. Siskoni piirtää manga-henkistä sarjakuvaa ja yhdellä tussilla ei tietenkään tee kauheasti, mutta en tiedä onko hän kokeillut tuota merkkiä. Ja se on vaaleanpunainen. Minua kiinnosti se että niillä voi piirtää kankaallekin ja värin pitäisi säilyä pesussa. Ostin pari tussia itsellenikin ja testasin niitä pellavalle. Toimii minusta aika hyvin, tuollaiset kukat voisivat sopia suunnittelemani hameen helmaan (sain syntymäpäivälahjaksi myös kaksi metriä pellavaa).
Ostin alennusmyynnistä legginsit, ensimmäiset tämän buumin aikana (teini-ikäisenä sanoin kyllä niitä trikoiksi kun käytin niitä hameiden kanssa). Ja vielä violetit, sekin taitaa olla joku buumi. Kuvittelin oikeastaan että ne olisivat olleet magentat, olen jotenkin innostunut siitä väristä ja ostin tiistaina toisesta alesta aika magentan neuletakin. Se riitelee legginsien kanssa niin pahasti että taidan joutua hylkäämään haaveeni taiteellisesta asusta johon kuuluisi myös tämä mekko. En kyllä tiedä kehtaisinko olla niin julkisesti edes. Tai edes käyttää legginsejä, ne ovat minusta jollain tavalla epäilyttäviä.
Legginsit olisivat saattaneet olla kätevät tämänpäiväisen asuni kanssa. Minun oli vähän vaikeaa keksiä mitä voisin laittaa päälleni niin että voisin olla töissä ja illalla syntymäpäivillä (joissa tarjottiin muuten kahvia ja mehua). Päädyin yhteen mustaan hameeseen jonka ostin Hollannista viisi vuotta sitten ollessani vähän laihempi. Se mahtuu kyllä päälle mutta on aavistuksen verran liian lyhyt ja huomasin että sen huomaa pyöräillessä. Ja muistaa portaita kävellessä. Huomenna voi palata taas kaiken peittäviin jättihousuihin.
Syntymäpäivät olivat paikassa josta pääsin pyöräilemään kotiin vähän eri reittiä kuin normaalisti (se on aina hauskaa). Raunistulan siilot olivat näköjään huvenneet siitä kun näin ne viimeksi.
Tekstit
3 kommenttia:
Minäkin olin ennen aika ennakkoluuloinen leggingsien suhteen, mutta viime kesänä aloin käyttää niitä tunikojen ja mekkojen kanssa ja huomasin miten käteviä ne ovat; ne peittävät valkoiset koivet ja ovat ihanan mukavat päällä. Nyt en tulisi enää toimeen ilman! Toivottavasti tämä leggings-muoti ei mene ihan äkkiä ohi. :)
Valkoisten koipien takia ne oikeastaan ostinkin :) Täytyy varmaan uskaltautua kokeilemaan niitä.
Aina kun tulen katsomaan blogiasi, ajattelen yhdellä lauseella: "mennäänpä katsomaan että mistä aiheesta siellä tällä kertaa valitetaan". Tavallisesti muita blogeja lähestyn kuin tarjottimella olevia herkkupaloja, helposti sulavia mutta yllätyksellisen makuisia. Haluankin kiittää aitoudesta ja erilaisesta otteesta kirjoittamiseen, kuten myös ihailtavasta kyvystäsi löytää arjesta iloa ja autuutta. Ihanaa kesää sinulle!
Lähetä kommentti