Maanantai

Torstai alkoi hermostuneesti, jatkui tosi kivana ja päättyi vähän ikävästi.

Olin päättänyt jo keskiviikkoiltana että ostan sen kameran, sen jonka näin Anttilan mainoslehdessä ja josta koko kamerahimoni oikeastaan alkoi, se oli vain niin hyvä tarjous (noin kaksisataa euroa). Sitten aloin pelkäämään että se onkin myyty loppuun enkä oikein saanut nukuttua. Ja aamulla piti tehdä vaikka mitä ennen kuin ehdin ostoksille (myöhemmin myyjä sanoi että olisin voinut soittaa heille ja varata kamera mutta se ei tullut mieleen). Pyykkäsin ahkerasti viisi koneellista tyynyjä ja peittoja ja lakaanoita ja pyyhkeitä ja vaatteita ja siinä sivussa piirsin yhden kannen ja tiskasin.

Sitten pyöräilin kiireesti kaupungille, Ja ostin kameran ilman vaikeuksia. Sen jälkeen oli aika iloinen olo.

Sitten sivutöitä (olen nyt lomalla että ehdin tehdä niitä paremmin) ja kameraan tutustumista. Hintaansa nähden se vaikuttaa aika hyvältä, juuri tarkoituksiini sopivalta ja joka tapauksessa monta kertaa paremmalta kuin vanhat kamerani (hieman yllättäen kamerat ovat kehittyneet kuudessa vuodessa hieman).

Ja sitten Taiteiden yötä. Kindlen esittely yhdessä kirjakaupassa, isäni yksi kirjailija esiintymässä toisessa. Hienoin oli yksi dokumenttielokuva, josta luin Hesarista joskus. Pidän journalistisista salapoliisitarinoista ja vanhoista kuvista ja filmeistä, joten se toimi hyvin. Sen jälkeen minun olisi kannattanut melkein mennä kotiin mutta yhdessä runoesityksessä yhdessä pubissa oli muiden runoilijoiden joukossa pari hauskaa englantilaista, jotka mainitsivat yhdessä runossaan serkkuni (joka on myös runoilija, sitä on meillä vähän suvussa. Muilla kuin minulla siis). Elokuvaesitys puolilta öin Severi Pyysalon säestämänä olisi ollut hieno, tai olikin, mutta puolilta öin oli liikaa minulle, varsinkin kun erehdyin laittamaan jalkaan viholliskengät (ne eivät kyllä enää hankaa kantapäästä, kiitos suutarin mutta epämukavuus on nyt muissa osissa) ja olin yliväsynyt ja vähän ärsyyntynyt. Se oli harmi, olin odottanut esitystä pitkään.

Kotiin päästyäni en päässyt heti nukkumaan. Läheisellä huoltoasemalla paloi auto (taas), näin sen kun pyöräilin ohi ja sitten ajoin vain kauheaa kyytiä poispäin (jotkut miehet huusivat minulle "Go away! go away!") ja uskalsin mennä kotiin kiertotietä mietin pitäisikö minun varustautua lähtemään jonnekin pois (se oli säiliöauto huoltoasemalla, se vaikuttaa minusta huolestuttavalta) ja olin varma etten saisi lainkaan unta, mutta ilmeisesti tulipalot ovat muuttuneet niin tavanomaisiksi minulle että sain nukuttua nelisen tuntia, sitten piti herätä taas lomatöihin.
Tällä kertaa tapaus pääsi lehtiinkin, mikä oli minun kannaltani hyvä sillä selvisi että kyse oli onnettomuudesta eikä tuhopoltosta niin kuin yöllä sekavana ajattelin (aina aukioleva huoltoasema ei ehkä ole paras paikka pyromaanille, tarkemmin ajateltuna).

Minun oli tarkoitus kirjoittaa tämä loppuun perjantaina mutta töissä meni koko päivä (oli hyvä että olin lomalla) ja sitten olin kauhean väsynyt. Olin vähän suunnitellut meneväni yhdelle keikalle perjantaina mutta luovuin ajatuksesta, järkevästi. Minua ei ole ehkä tarkoitettu yöelämään.

Lauantaina kävin kaupungilla, ostoksilla ja asioita hoitamassa (tajusin että minun on aivan pakko saada uusi hame isäni ja äitipuoleni syntymäpäiville ensi viikonloppuna, samalla näin uuden Eurokankaan, oli aika tyylikäs. Kaksi metriä jonkun muotitalon himmeästi hohtavaa kangastakin oli aika tyylikästä, siitä pitäisi tulla jonkin sortin kellohame. Mukaan lähti myös alushamekangasta, Armania). Törmäsin yhdessä kauppakeskuksessa sambakoulun näytökseen, se oli hienon näköistä ja rumpusäestys kuului aika komeasti. Ja uusi kamerani toimi hyvin. Kaikki kuvat on otettu samasta kohdasta, lähikuvat zoomattu.