Tiistai

Ensin ompelua, lopussa vähän muutakin.





(Hiukseni näyttävät aika järkyttäviltä kuvassa, onneksi ne laskeutuivat päivän aikana vähän)

Jostain syystä musta täyskellohame tuntui todella hyvältä idealta juhlahameeksi. Pidän leveistä hameista ja heiluvista helmoista ja kellohameella ne saa helposti, ei tarvitse miettiä laskoksia. Ompelukirjanikin sanoi että "kellohame on nopea ommella ja kaavan piirtäminen on helppoa". Se olikin (tosin minulla ei ollut tarpeeksi isoa palaa kaavapaperia ja jouduin teippaamaan kaavan paloista) mutta ompelun helppoudesta ei syystä sanota mitään. Ja seitsemisen tuntia ei ole minusta kauhean nopeaa. Olen tehnyt pari puolikellohametta ja ne olivat nopeita ja helppoja ja kuvittelin ettei täyskello voi olla kovin erilainen. Olin väärässä.

En osannut kuvitella millainen olisi hyvää juhlahamekangasta, sen tiesin että sen pitäisi olla musta tai harmaa, mieluummin musta, sopiakseen yhteen juhlapaitaan, joka on tosi oudon värinen (lähinnä ehkä malva). Onneksi Eurokankaan myyjä osasi auttaa, päädyin johonkin oletettavasti tekokuituiseen hyvin himmeästi kiiltävään kankaaseen, joka laskeutuu kauniisti, halusin mahdollisimman neutraalin kankaan kun paita on jo vähän monimutkaisempi. Se harmittaa vähän etten tiedä mitä kangas on ja miten sitä pitäisi hoitaa (voisi tehdä polttotestin jos uskaltaisi ja olisi tulitikut), se oli jotain muotitalolajitelmaa. Oletin, että se on polyesteriä ja toimin sen mukaan.

Kellohameiden ompelu ei ole helppoa, ainakaan minulle. Alku on helppo, suorat sivusaumat. Sitten vetoketju. Piilovetoketju tuntui hyvältä idealta, siitä huolimatta, että minulla ei ole edelleenkään piilovetoketjujalkaa ompelukoneeseen (tai kunnollista tavallistakaan vetoketjujalkaa), sen kanssa pääsee vähän vähemmällä ompelulla ja minusta se on huomaamattomampi silloinkin kun se ei ole ihan piilossa (niin kuin minulla ei ole ikinä). Olin onnistunut kuitenkin unohtamaan kaiken vetoketjujen ompelusta edellisten hameiden jälkeen ja netistä löytyneet ohjeet tuntuivat aivan vierailta. Parin epäonnistuneen yrityksen jälkeen sain taisteltua sen paikoilleen, se ei ole täysin piilossa tai täysin hyvä mutta pitää hameen kiinni ja kelpaa minulle. Sitä paitsi en edes käytä niin lyhyitä paitoja että se näkyisi.

Sitten vyötärönauha. Sekään ei onneksi näy paitojen alta, mutta vähän ärsyttää kun tiedän miten huono se on, lähinnä sisäpuolelta. Ompelu vaati pari yritystä. Onneksi satuin lukemaan toisesta ompelukirjasta että kellohameiden vyötärön ompelu voi olla vähän hankalaa kun suoraa kappaletta yhdistetään kaarevaan ja että se helpottuu jos kaarevan kappaleen saumanvaraan leikataan viiltoja, niin että se taipuu paremmin. Se toimi, tosin olin mitannut vyötärönauhan väärin napitusvarallisuuden sijaan siitä tuli juuri ja juuri hameen vyötärön levyinen (se oli aika hyvä tuuri).

Helmastakin sanottiin että se on vähän hankala, helmaa on niin paljon ja se kaareutuu niin voimakkaasti että käänteen tekeminen on vaikeaa. Kirjat suosittelivat vinokanttia ja pitsiä ja saumurihuolittelua ja yksinkertaista käännettä mutta mikään niistä ei toiminut minulle (ei saumuria tai tarpeeksi paljon nauhaa). Sattumalta sain kuitenkin käännettyä helman kaksinkertaisesti niin että se pysyi kaarevana ja suhteellisen samanpituisena (kellohameessa virheet eivät onneksi näy kauheasti). Olisin ollut iloisempi jos helmaa ei olisi ollut metrikaupalla, se kääntämiseen ja ompeluun meni varmaan tunti. Yritin mitata helman sopivan pituiseksi, polvien alapuolelle mutta leveimmän pohkeen yläpuolelle mutta en onnistunut kaikista mittauksista huolimatta. Enkä kauheasti välitäkään siitä enää. Joskus jos saan aikaiseksi voisin korjata sen ja vyötärön mutta luulen etten ikinä jaksa.

Ja oikeastaan kaikista ongelmista ja virheistä huolimatta se ei ole huono hame. Ainakin se on mukava päällä, kangas sopii siihen hyvin (se vaikuttaa kestävältä eikä rypisty) ja kaukaa katsottuna se näyttää siltä kuin pitääkin.

Olen alkanut ajattelemaan jo joulua, siis lahjoja ja kortteja ja sellaista. En olisi muuten mutta parilla foorumilla käsityöihmiset ovat jo alkaneet puhua jouluaskarteluista ja se tietysti hermostuttaa minutkin. Tarkoitukseni olisi olla tänä vuonna vähän rauhallisemmin, tehdä vähemmän lahjoja ja niin edelleen. Kaipa läheiseni pitävät minusta silti. Yksi lahja on jo tekeillä, se tyyny äidilleni, se jota olen teyhnyt neuletapaamisissa ja jonka piti valmistua ensin pääsiäiseksi ja sitten äitienpäiväksi.

Pyöräilin pitkästä aikaa ennen kahdeksaa töihin ja yllätyin. Rauhalliset kesäaamut olivat muuttuneet ruuhkaksi. Vähän alkaa jo tuntua syksyltä, helteestä huolimatta.

Sain kuulla töissä hämmentäviä uutisia, mutta niistä ei ole varmuutta niin en sano mitään vielä mutta voi olla, saattaa olla, että lähiaikojen suunnitelmani muuttuvat vielä.