Maanantai

Olen onnistunut kipeyttämään käteni jotenkin, oletan että syy on neulomisessa. Se on vaarallista tottumattomille, varsinkin jos mallikertaan kuuluu paljon kaventamista, ilmeisesti.

Hatusta tuli ihan kiva (vaikka siitä olikin näköjään nahdotonta ottaa hyvä kuva), ei mikään todella ihana mutta ihan käytettävä. Ostin fuksianpunaista nauhaakin, sellaisille päiville kun haluaa olla vähän räväkämpi (jos minulla on sellaisia koskaan).

Minulla oli perjantaina todella hauska ilta muiden ihmisten ansiosta ja tajusin sen vasta kun pääsin kotiin ja yllätyin vähän.
Iltaan kuului ruotsalaisen teatterin avoimet harjoitukset, oli mielenkiintoista nähdä miten teatteria tehdään vaikka kielitaitoni ei oikein riitäkään, varsinkaan musikaalin ymmärtämiseen. Sitten yksi kahvila ja sitten yksi baari ja lautapeliä. Siinä olen entiselläni että join vain kaakaota.

Iltahauskuudessa on kyllä se huono puoli että olen seuraavana päivänä aivan hyödytön ja se ei ole kivaa. Iltaihmisyys vaatisi sitä että pystyisi nukkumaan pitkään.
Tuntuu vähän siltä kuin olisi tuhlannut viikonlopun vaikka sillä ei kai pitäisi olla väliä milloin hauskuus tapahtuu.

Sen verran sain aikaiseksi että menin torille "maalaismarkkinoille" (siellä oli aika vähän maalaista, enemmän markkinahumua kuten englantilainen toffeekoju joka oli aika uskomattoman näköinen ja liian houkutteleva minulle mutta valitsemani makeiset olivat vähän mauttomia enkä aio ikinä paljastaa miten paljon maksoin viidestä palasta). Löysin kuitenkin sen mitä etsin, raaka-aineita romminmakuiseen luumukompottiin, johon tosin tuli nyt konjakkia ja kriikunoita, ihan vain sen takia että ne kuulostavat hauskemmilta kuin luumut (voin sanoa että se oli virhe, ne ovat niin pieniä että kivien poistoon meni ikuisuus). Tein tuota viime vuonnakin ja en pitänyt siitä silloin mutta se oli hyvä lahja isälle ja äitipuolelle. Toivottavasti siitä tuli taas heille kelpaavaa, niin osa joululahjaongelmasta on ratkaistu (olen taas alkanut miettimään sitä).

Hillon keitossa tuli sen verran kuuma että piti avata ikkunat. Kun kuulin rapinaa rullaverhojeni takaa ajattelin että jos se on ampiainen se saa jäädä sinne, mutta sitten minusta alkoi tuntua siltä etten voi mennä nukkumaan jos samassa huoneessa on vaarallinen eläin ja aseistauduin lasilla ja mainoslehdellä. En pelkää varsinaisesti pistosta, se on vain kipua mutta kammoan silti ampiaisia ja tuon kohtaaminen vaati aika paljon rohkeutta. Onneksi se oli ikkunassa ja syksyisten ampiaisten tapaan hidasliikkeinen niin että sain vangittua sen lasin alle helposti mutta sitten minusta tuntui etten voi lainkaan liikkua ja ajatus siitä että käteni alla oli ampiainen oli kauhistuttava, vaikka välissämme olikin paksu lasi. Tiesin että minun piti saada jotain lasin ja ikkunan väliin niin että saisin siirrettyä ampiaisen, siis sen mainoslehtisen mutta sen työntäminen lasin alle oli aika kauheaa ja sitten en tiennyt mitä minun pitäisi tehdä, että ampiainen ei pääsisi pakoon (se oli ehkä hieman vihainen). Ei se päässyt, onneksi ja selvisin viimeisestäkin kauheasta asiasta, ampiaisen vapauttamisesta. Heitin sen ulos, se lensi pois ja minä ryntäsin sulkemaan kaikki ikkunat.
Ja sitten vietin kymmenen minuuttia edelleen paniikissa, aivan kuin olisin tehnyt jotain oikeasti vaarallista.

Kesällä asunnossani vieraili neitoperhonenkin. Se osasi onneksi itse ulos.