27.9.2010

Maanantai


Lainakoneessa (en ole mitään saanut aikaiseksi liittyen oikean koneen huoltoon, muuta kuin tuhlannut siihen varattuja rahoja) ei ole dvd-asemaa joten viihteen katsominen on hieman haastavaa. Onneksi minulla on tallessa ulkoinen dvd-asema jostain seitsemän vuoden takaa (joskus on hyötyä siitä ettei hankkiudu eroon tavaroista. Ei sitä tiedä vaikka joskus olisi käyttöä sille zip-asemallekin).

Lauantaina tein vielä vähän omenasosetta ja -hilloa. En olisi välttämättä tarvinnut mutta en ollut aivan tyytyväinen edellisen kerran omenoihin. Niistä tuli kyllä hyvän makuista hilloa mutta sen rakenne ei ollut aivan täydellinen ja soseesta tuli punertavaa. Halusin vielä kokeilla todella hyviä omenoita ja ero on huimaava, soseesta tulee aivan sileää (eikä vähän rakeista) ja vaaleankultaista. Samo on tällä hetkellä suosikkiomenani tähän puuhaan.

Pakastimeni alkaa olla nyt aivan täynnä, jääkaappiin mahtuisi vielä muutama hillopurkki mutta sinne pitäisi jäädä tilaa muullekin ruualle (tällä hetkellä siellä on lähinnä noin 20 hillopurkkia, kolmen litran purkki puolukkasurvosta ja margariinia ja jogurttia).

Hillosta tuli kyllä kaunista mutta viikonlopun yleinen hermostunut olotila (jännitin muun muassa sitä onnistuinko myrkyttämään itseni syömällä vahingossa karvasmantelin) sai kai aikaan sen ettei minulle jäänyt hyvää tunnetta purkituksen onnistumisesta, pelkään ettei se oikein onnistunut. Lauantai oli kyllä kauhean täynnä oikeita ja kuviteltuja pelottavia juttuja, päättyen siihen että rentouttavaksi tarkoittamani vaahtokylpy katkesi niiden yksien riitelevien naapureiden riitaan joka oli niin paljon pahempi kuin aikaisemmat että soitin hätänumeroon. Se oli vähän hankalaa kun en edelleenkään tiedä missä asunnossa he ovat (paitsi että nyt ehkä tiedän ja tieto yllätti minut).

Katsoin YouTubesta kissanpentuvideoita ja sain rauhoitettua itseni niin että sain nukuttua jonkun viisi tuntia. Se sai riittää.

En ole ennen soittanut hätänumeroon, sekin oli kauhean jännittävää. Enkä ole varma olenko puhunut poliisien kanssa. Se oli yllättävän vähän pelottavaa (ja muistin katsoa heitä siinä mielessä että olisiko mukana yksi saman pihan poika joka on nykyään poliisina Turussa mutta jos oli niin en tunnistanut, mikä ei olisi ihme kun näin hänet viimeksi juhlissa jotka järjestettiin pihan valmistuneille nuorille vuonna 1999 enkä ole ehkä ikinä puhunut hänelle).

Sain erään runoantologian osakirjailijalta kiitokseksi itsetehdyn (oletan) kangaskassin, kiitokseksi kannesta. Se ei tietenkään ole välttämätöntä tai yleistä mutta minusta on aina hauskaa kun kirjailija pitää kannesta (se on aika yleistä, tai kirjailijoilta on tullut lähinnä positiivista palautetta, silloin kun on tullut). Kiitoslahjoja olen saanut tuon lisäksi saanut yhden suklaarasian mutta paremmalta tuntuu se kun kirjailijan mielestä kansi sopii kirjaan. Tämän syksyn kirjailijat ovat suhtautuneet kansiin ilahduttavan positiivisesti (yhtä osakirjailijan mielipidettä lukuunottamatta ja sekin kansi saatiin korjattua).
Ilmeisesti olen osannut tehdä jotain joskus oikein.

Postiluukustani oli tiputettu Herätkää!-lehti. Se onnistui yllättämään minut, en olisi osannut odottaa juttua pda-laitteiden tehokkaasta käytöstä.

Sunnuntai oli onneksi paljon parempi päivä kuin lauantai, vietin sen suureksi osaksi ulkona ja hyvässä seurassa. Ensin aamupäivällä isän ja äitipuolen kanssa metsässä jossain Raisiossa upeissa kalliomaisemissa (minä löysin sieniäkin, vaikka en niitä välitäkään syödä, annoin ne pois. Pieniä sieviä suppilovahveroita muutama ja kantarelleja, ei mikään suuri saalis mutta löytämisen ilo oli valtava. Itselleni keräsin kuvia kuvauksellisesta sienistä, niitä en ehtinyt ladata koneelle niin en voi kuvittaa tätä). Ja illalla kävelyä Aurojoen rannoilla M:n kanssa, sielläkin oli kaunista ja kivaa.

5 kommenttia:

seeds kirjoitti...

Karvasmanteleita saa syösä aika monta ennekuin mitään ihmeellistä vielä tapahtuu... itse olen ainakin onnistunut syömään erehdyksessä muutamankin saman päivän aikana, eikä mitään tapahtunut. Lukemani perusteella myrkytykseen vaadittava määrä olisi ennemminkin jokunen kourallinen.

Näkymätön tyttö kirjoitti...

Niin ajattelin sitten kun selvisin paniikistani :)En olisi varmaan tajunnut mikä se oli jos et olisi joskus niistä puhunut, aika hurjan makuinen.

seeds kirjoitti...

Joo, luulenpa että juurikin tuon maun takia niitä olisi erittäin vaikea saada syötyä niin paljoa, että myrkyttyisi :D

siiri kirjoitti...

Ei sille hillolle mitään ainakaan pakastimessa tapahdu. Vaikka olisi miten päin sinne tunkenut. Eri asia tietysti, jos ei mahtunut sinne pakastimeen.

Näkymätön tyttö kirjoitti...

Siiri, se siinä onkin, pakastimeen ei mahtunut ja hillopurkit ovat vähän hermostuttavia :)

Blog Widget by LinkWithin