28.9.2010

Tiistai






Ensin muutama sienikuva sunnuntailta. En syö sieniä mutta käyn mielelläni sienimetsässä, silloin ei haittaa vaikka saaliiksi tulisi lähinnä valokuvia.

Minulla on aika huono sänky. Ostin sen muinoin vuokranantajaltani joka luopui kalustetuista asunnoista, se on puinen ja kauhean kapea ja siinä on kaksi muinaista patjaa. Ostin lähinnä sen halpuuden takia, maksoin siitä jonkun kymmenen euroa ehkä. Minulla ei ollut silloin varaa parempaan ja kun olin nukkunut aiemmin kerrossängyssä ja sitten parvisängyssä niin en voinut tuoda sänkyä kotoakaan. Eikä minulla olisi oikein ollut tilaakaan isommalle sängylle ennen kuin muutin Turkuun. Olen haaveillut viimeiset pari vuotta uudesta sängystä mutta en ole saanut aikaiseksi ja olen edelleen niin köyhä että minulla olisi varaa vain halvimpaan mahdolliseen (mikä ei ole kuitenkaan halpaa) enkä tiedä olisiko se kannattavaa, niinpä en ole tehnyt mitään.

Nyt isäni ja äitipuoleni ovat hankkiutumassa eroon vuodesohvasta, joka on sellaista mallia että sen saa naamioitua sängyksi, se on ainakin 120 senttiä leveä ja aika hyvä nukkua. Sohvana se ei sopisi sisustukseeni mutta sänkynä sitä ei ehkä huomaa. Ja se on joka tapauksessa parempi kuin vanha sänkyni. Nyt täytyy vain keksiä mitä teen sille (sen saa ehkä osiin ja varastoon), patjat voisi melkein heittää pois (ne ovat aika ikivanhoja) ja hankkia uuden patjan vieraskäyttöön.

Vaihdoin maanantaina iltavuoroni aamuun eikä minulla ollut mitään töitä tehtävänä. Tuntui aika oudolta ja ihanalta, vaikka en voinutkaan olla aivan jouten kun kotona odotti kaikenlaista. Kuten postissa käyntiä ja metsäkävelyä. Siihen meni lopulta useampi tunti kun törmäsin yhteen kantarelliin. Yritin tarjota sitä ohikulkeneelle sienestäjälle, mutta hän ei ollut kiinnostunut "suomalaisista" sienistä (olen tavannut vain venäläisiä sienestäjiä tuolla metsässä). onneksi löysin kaksi muuta, ehkä niistä on vähän iloa isälleni ja äitipuolelleni.

Ryhdyin modernisti lähikauppani faniksi Facebookissa. Se tuntuu vähän nololta mutta heidän viestinsä olivat siellä niin innostuneita etten voinut vastustaa.

Ei kommentteja:

Blog Widget by LinkWithin