

Messuilla oli kuitenkin kivaa, kiireistä ja vilkasta ja ne olivat ohi taas aivan liian nopeasti. Perjantaina meillä oli apuna yksi ystäväni, sitten siskoni tuli loppuajaksi (osastolla pärjää yksinkin mutta se on tylsää). Osastomme toimi aika hyvin, vaikka messukeskukselta vuokratut huonekalut olivatkin vähän kolhiintuneita, ihmiset selvästi uskaltavat tulla paremmin osastolle, jossa on seinillä hyllyjä kuin sellaiselle jossa on pöytä tai iso tiski. Meillä oli nyt myös sähköt ja netti ja se oli aika kätevää, loppuvaiheessa oikean kassakoneen käyttäminenkin meni rutiinilla. Näin paljon tuttuja ja kaikenlaisia mielenkiintoisia ihmisiä (kuten Pelle Miljoonan, joka oli yllättävän pitkä ja luterilaisia nunnia). En nähnyt yhtään esitystä mutta pääsin kiertelmään niin että rahaa kului taas aivan liian paljon (vaikka perjantain jälkeen olin ylpeä säästäväisyydestäni). Kansia kehuttiin monta kertaa, tosin eräs sanoi että kun kaikki kannet ovat kauniita (ja muka samanlaisia) niin yksittäinen kirja ei erotu niiden joukosta.
Olisi pitänyt ottaa tämäkin päivä vapaaksi, oli vähän vaikeaa herätä aamulla kun koko viikonlopun nukuin huonosti kaikesta siitä jännityksestä ja ylikierroksillä käymisestä.

Messusaaliiseeni kuuluu vähän outoja valokuvia, rikkinäinen lusikka, vanhoja lehtiä, vanha viihderomaani, mangaa täydentämään yhtä sarjaa, kangassakset, hunajaa, valokuvakirja Neuvosto-Karjalasta 1920- ja 30-luvuilla (eräs juuri taittamani kirja sijoittuu sinne) ja pari ammatillisesti hyödyllistä kirjaa (typografiasta ja taittoruudukoista), ne vaikuttavat niin kiinnostavilta että ehkä saan ne jopa luettua. Kuvasta puuttuu pari pientä painolaattaa ja matkamuistokirja Havannasta vuodelta 1933 jonka saivat isäni ja äitipuoleni, he kun ovat käyneet siellä.
2 kommenttia:
Sait siis selville nunnien arvoituksen?
Selvisi, he olivat Mariantyttäriä Naantalista: http://www.uskonnot.fi/yhteisot/view?orgId=918
En tiennyt lainkaan että tuollaisiakin yhteisöjä on olemassa.
Lähetä kommentti