Maanantai

Sain ompelukurssihameen tunnilla melkein valmiiksi. Siitä jäi puuttumaan niin vähän, vain helmaa että ompelin sen valmiiksi perjantaiaamuna ennen töihin lähtöä. Hameesta tuli aika onnistunut, hyvin yksinkertainen mutta sopiva ja monikäyttöinen, luulen. Ja oikeanvärisessä ympäristössä se näyttää mustalta.

Voi olla että perinteisen aikuiset ihmiset eivät vietä perjantaita lukemalla ensin sarjakuvia baarissa ja sitten katsomalla piirrettyä elokuvaa mutta minulle sellainen sopii hyvin, vaikka Despicable Me olikin tietysti vähän liian jännittävä (siinä on hurja vuoristoratakohtaus jota voi suositella kaikille joiden mielestä kolmiulotteisuus ei tuo mitään lisää elokuviin).

Lauantaina kävin silakkamarkkinoilla. Silakat eivät niinkään kiinnosta minua vaan markkinat yleensä. Meriläisen ohrarieskaa nostalgiasyistä (ostin heidän leipäänsä usein Oulussa ja Lumijoki on kauneimpia kunnan nimiä ja ohrarieskaa ei saa täältä), metrilakua, sievä possumunkki, manteleita ja värikästä villaa. Jollain Ahvenanmaalaisella omenanviljelijällä oli hyvää glögiä ja piparia ja aurinko paistoi ja kaikilla näytti olevan hauskaa paitsi yhdellä miehellä jonka tarvitsi turvautua väkivaltaan päästäkseen eteenpäin.


Sain viimeinkin joulukorttini valmiiksi ja olen oikeastaan aika tyytyväinen niihin. Ensimmäinen ideani oli liian yksinkertainen mutta lisäväritys teki niistä paljon paremman näköisiä. Ne ovat edelleen vähän liian tavanomaisia kunnianhimolleni mutta jos ei saa aikaan omaperäisempää niin täytyy tyytyä vähempään. Ja yksinkertaisessa ei ole mitään vikaa. Noiden yksikertaisuus on kyllä vähän pettävää, ne ovat varmaan kalleimmat ikinä tekemäni kortit (piti ostaa kaksi pakettia korttipohjia, kaksi valkoista leimasintyynyä, yksi kullanvärinen, kaksi "töpötintä" ja neljä arkkia leikekirjapaperia, á noin 2 euroa ja liimapuikko. Ympyräleikkuritkin ostin vähän niin kuin joulukortteja varten vaikka niitä en käyttänytkään) ja aikaakin niihin meni yllättävän paljon.

Joulun symbolit ovat minulle vähän hankalia. Kristillistä kuvastoa en tietysti halua käyttää, vaikka tähdestä en pääsekään eroon (mutta se symboloi joulua valon juhlana). En pidä erityisesti tontuista tai joulupukeista tai kynttilöistä visuaalisesti, enkä mistään kovin konkreettisesta. Jäljelle jäävät lähinnä lumi (pari vuotta sitten tein joulukortteihin pitsilumihiutaleita), lämpö (sydämet, pehmeys) ja joulukuuset. Vaikka oikeasti kuusien uhraaminen yhden juhlan takia tuntuu vähän haaskaukselta.


Lauantaina sain yllättävän inspiraation, osa paperi- ja esinekokoelmastani pääsi viimein käyttöön. Sen nimi on Käsikirjoitus, kauhean kirjaimellinen tulkinta mutta ei voi mitään, nimi ilmestyi päähäni samalla tavalla kuin koko ideakin. Mitään sen syvällisempää ideaa siinä ei taida olla, mikä vähän häiritsee minua taide- ja viestintäkoulutuksen peruina (kaikki pitäisi perustella) mutta päätin että harrastuksena minulla on lupa tehdä kuvia jotka vain miellyttävät silmääni tarkoittamatta mitään sen kummempaa.
En tiedä onko se vähän liian pelottava, irtonaisia käsiä ja sellaista. Kiinnitin kädet varmuuden vuoksi niin että saan ne helposti irti jos tarvitsee, ne ovat suurimpia aarteitani.