Maanantai

Pääsin aloittamaan uuden työn ompelukurssilla, sellaisen liivihameen. Olin varannut siihen kesällä ostamaani ohutta villakangasta, jonka olin ajatellut käyttää hameeseen mutta ilahduin kun sitä ei ollut tarpeeksi. Kangas oli vähän liian ohutta ja sitä paitsi liian harvoin pääsen ostamaan kangasta tiettyyn vaatteeseen (ostan yleensä ensin kankaan jostain palalaarista ja sitten mietin mitä haluan tehdä siitä). Eurokankaan myyjä oli erittäin ystävällinen, enemmän kanssaompelija kuin tiukka myyntinainen. Lopulta päätimme että vaikka se olikin vähän kalliimpaa niin kannattaa ostaa sitä kangasta josta eniten pitää, kun se on laadukasta ja kaunista ja kun muut kankaat eivät houkuttele samalla tavoin. Niin minulle tulee sitten Armani-mekko, tavallaan.

Olin vähän ajatellut käyttää viikonlopun jouluaskarteluun (siihen ei ole kuin pari kuukautta, tosin en ole erityisen stressaantunut siitä tällä hetkellä) mutta siitä tulikin sosiaalinen. M oli käymässä ja illalla kävimme kylässä hänen ystävänsä luona, siellä oli aivan pieni ja suloinen vauva (olen kehittynyt valtavasti tämän seurustelun aikana, minun oli aluksi vaikeaa olla tekemisissä M:n ystävien kanssa, vaikka he ovatkin mukavia ihmisiä ja olleet hyvin ystävällisiä minua kohtaan. Olen kuitenkin sen verran ujo että näköjään saattaa kestää suunnilleen se vuosi ja seitsemän kuukautta siitä kun ensimmäisen kerran tapasin heidät siihen että nyt olen suhteellisen rento heidän seurassaan. Vaikka se olikin välillä vähän vaikeaa niin olen erittäin iloinen siitä että M jaksoi olla kärsivällinen kanssani (minun kanssani täytyy kyllä olla aika kärsivällinen, valitettavasti) ja että itse jaksoin uskaltaa).


Lauantain ruokana oli quinoaa, jonka terveellisyydestä luin jostain (se vaikutti hyvältä korvikkeelta kuskusille, joka ei ole niin terveellistä). Luin myös siitä että jyvät on päällystetty saponiinilla, joka on paitsi pahan makuista niin myös lievästi myrkyllistä. Joten huuhtelin sitä ja liotin ja paahdoin pannulla yhden ohjeen mukaan. Lopputuloksena oli vähän niin kuin kaurapuuroa, jossa on herneitä ja manteleita ja juustoa ja linssejä. Se ei ole ollut varsinaisesti pahaa ja sen verran hyvää että saatan kokeilla sitä toistekin, vähän vähemmällä vesimäärällä. Kuvittelen ettei se ole tarkoitus olla niin limaista.

Sunnuntaina olin niin väsynyt etten olisi varmaan tehnyt mitään, onneksi isäni ja äitipuoleni kutsuivat minut mukaan metsäretkelle. Vähän hirvitti etukäteen, oli sateista ja matkan piti olla 9 kilometriä. Todellisuudessa se oli lähempänä kahtatoista, mutta sade alkoi sentään vasta ihan lopussa ja reitti oli mielenkiintoinen. Korkeita mäkiä ja synkkää metsää ja oikeaa suota mutta myös hakkuuaukioita ja autotien viertä. Kiinnostavin oli kohta jossa suolta tuleva tummanruskea puro yhtyi pellolta tulevaan saviseen harmaaseen, lopulta ne sekoittuivat vaaleanruskeaksi puroksi.