19.10.2010

Tiistai

Sateinen sää sopii taas hyvin mielentilaani.

Sain eilen uuden korvaavan tietokoneen, samanlaisen kuin entinen koneeni mutta aavistuksen verran uudempi, isäni toimistolta tarpeettomana saatu. Se kaatuili koko kevään hurjilla tavoilla, koko näyttö saattoi mennä raidalliseksi ja muuta sellaista mutta se kävi huollossa ja kun muuta vikaa ei löytynyt niin he epäilivät yhtä lisättyä muistia. Se poistettiin ja kovalevy tyhjennettiin ja kone pysyi hyvin päällä, viikon putkeen ja sillä tehtiin kaikenlaista. Eilen sitten sain sen ja siirsin siihen tiedostojani ja asetuksiani ja muuta sellaista (olen varmuuskopioinut ensimmäistä korvaavaa tietokonetta, opin läksyni) ja kone kaatui taas, monta kertaa. M. oli käymässä ja sai selville mistä ongelma saattaa johtua. Mikäli ymmärsin mitään niin jostain sellaisesta, että ohjelmat (tai jollain tavalla toisiinsa sopimattomat ohjelmat tai jotain) saavat sen sekaisin, muillakin on ollut sama ongelma ja ratkaisua siihen ei ole löytynyt. Täytyy kokeilla vielä sitä että alustan kovalevyn ja asennan käyttöjärjestelmän uudelleen, mutta en tiedä onko minulla käyttöä koneelle johon ei oikein uskalla asentaa tai siirtää mitään.
Aika tylsää, toivoin jo pääseväni käyttämään vähän parempaa konetta, lainakannettavasta alkaa loppua tilakin.

Minun piti tehdä tänään aamulla kaikenlaista kun en mennyt sivutöihin mutta sain vain nukuttua vähän pidempään, käytyä postissa ja varattua viimeinkin sen ajan gynekologille. Se oli kauhean hermostuttavaa, se ettää täytyy ylipäätään soittaa ja erityisesti se että pitää soittaa viralliseen paikkaan ja lääkäriaikaa ja kun en tiedä miten yksityisten lääkäriasemien kanssa pitää käyttäytyä. Olin ehkä vähän outo puhelimessa mutta sain esitettyä asiani niin että minulla on nyt aika huomiselle (olin varautunut siihen että voisi mennä aikaa ja tuntuu järkyttävältä miten nopeasti se kävi). Ja nyt hermostuttaa. Olen onnistunut vakuuttamaan itseni siitä että minulla on tauti X, joka olisi aika ikävä mutta ei kai kuolemaksi mutta tekisi jotkut jutut aika mahdottomiksi. Pelkään myös sitä että se voisi olla tauti Y, joka ei tunnu niin kammottavalta vaikka sen seuraukset olisivat samat kuin X:llä tai tauti Z, joka olisi kamala. Tai sitten joku muu josta en ole kuullutkaan.
Ainakin tiedän huomenna enemmän.

Työmatkabussini ajoi melkein kolarin kun joku ajatteli etteivät liikennevalot koske häntä ja kääntyi bussin eteen. Onneksi vauhti oli hyvin hidas ja kaikki ehtivät jarruttaa.

Ei kommentteja:

Blog Widget by LinkWithin