Torstai

Olen ollut tällä viikolla aika tylsällä tuulella. Syynä on varmaan osittain se että viime viikonloppu oli niin hauska mutta rankka, samoin kuin pari sitä edeltänyttä viikkoa enkä ole vielä päässyt eroon univeloistani ja paluu arkeen tuntuu vaikealta, varsinkin kun kotini on sen kaaoksen vallassa enkä ole jaksanut/ehtinyt juurikaan edistää siitä eroon pääsemistä. En ole mitenkään erityisen siisti ihminen mutta sotku kiusaa minua, voin paljon paremmin siistissä kodissa. Ehkä saan tänään vanhan sängyn osiin niin että saisin sen varastoon (ja päättämättömyyteni sen kohtalosta muistuttaa minua kaikesta muusta mitä pitäisi tehdä mutta mikä tuntuu vaikealta, kuten tietokoneen huolto ja ompelukonekin pitäisi viedä sähköjohdon vaihtoon mutta ne vaativat autoa).

Minut houkuteltiin eilen verenluovutukseen, pitkästä aikaa (edellinen kerta oli näköjään vuonna 2006), mutta sekään ei onnistunut. Minulla on kyynärtaipeessa näkymättömät ja pienet suonet ilmeisesti ja verikokeiden otto on vaikeaa, verenluovutuskin on ollut kahdella kerralla, siitä noin kuudesta. Nyt neula saatiin lopulta hyvin vasempaan käteen mutta veri alkanut virrata ja sitten kokeiltiin oikeaa kättä mutta siihen alkoi heti muodostua mustelma ja sairaanhoitaja sanoi että veri ei virtaisi siitäkään niin parempi lopettaa. Muuten kokemus oli kyllä miellyttävä, olen iloinen että sain mentyä kun olen suunnitellut sitä pitkään ja henkilökunta oli hauskaa ja ystävällistä (niin kuin on ollut aina paitsi kerran kun veri ei virrannut hyvin ja minun annettiin ymmärtää että se oli minun vikani). Täytyy mennä takaisin ensi viikolla, sitten kun mustelmat ovat parantuneet.
Eilen oli vähän hankalaa kun molemmat käteni olivat sidotut, nyt ne ovat molemmat vain vähän arat.

Todistin ohikulkiessani poliisin polkupyöräratsiaa, viime aikoina onkin näkynyt paljon jalkakäytävällä pyöräilijöitä (ja jalankulkijoita jotka vain juoksevat yli vilkkaan nelikaistaisen tien sivuilleen katsomatta). Poliisit eivät olleet mitenkään piilossa mutta silti jotkut yrittivät pyöräillä heidän ohitseen ja yllättyivät kun eivät voineet jatkaa matkaansa. Niin kuin se yksi tyttö joka ajoi ensin yksisuuntaista katua väärään suuntaan ja nähtyään poliisit siirtyi jalkakäytävälle.
(Turun keskustassa on vähän huonosti pyöräteitä mutta sen verran kuitenkin etten ymmärrä tarvetta ajaa jalkakäytävällä. Olen aina onnistunut joko ajamaan pyöräteillä, harvemmin suunnilleen oikein autoteillä tai sitten olen taluttanut pyörää, yleensä jätän sen jonnekin ja kävelen keskustassa)

Tv-maksutarkastaja yllätti minut eilen. Olin ripustamassa pyykkiä puolipukeisena ja ovelle pääseminen vaati ensin pujottelun kaikkien huonekalujeni ohi (minusta tuntuu siltä että asun sellaisessa roskia täynnä olevassa paikassa jossa kulkee yksi polku romukasojen läpi, vaikka en ole ihan siellä vielä) ja sitten piti löytää jostain joku hame tai housut (en ehtinyt laittaa vetoketjua aivan kiinni, niin piti pitää hameesta kiinni toisella kädellä). Ja sitten yritin vakuuttaa ettei minulla ole telkkaria kun taustalta kuului englanninkielistä puhetta. Kävin hakemassa iPhonen näytettäväksi, olin ollut kuuntelemassa podcastia.