21.10.2010

Torstai

Tarkkailin koko illan ruumistani, olin varma että se pallo tekee jotain ja että tunnen sen. Ehkä totun pian ajatukseen.
Tänään aamulla sain lisää terveyshuolten aihetta, selkäni oli yllättäen kipeä, niin että portaiden kulkeminen tuntui pahalta. Yritän ajatella että se on vain seurausta huonossa asennossa vietetystä illasta, ei mikään merkki vakavasta ongelmasta.

Olin kuitenkin sen verran huojentunut eilen että sain tehtyä rästitöitä kotona, ehkä niille riitti huomiota (ja ehkä halusin pitää itseni kiireisenä niin etten ehtisi ajatella ruumistani). Maksoin laskuja (omistan nyt silmälasini kokonaan), jatkoin joulukorttitehtailua (ne alkavat näyttää ihan hyviltä, ehkä kehtaan lähettää niitä), virkkasin vähän huivia joka ei valmistu ikinä (onneksi sille ei ole oikeaa tarvettakaan). Ja siirsin tiedostoni seuraavalle koneelle. Se iMac jatkoi kaatuilua niin etten uskalla ottaa sitä käyttöön, sen tilalle sain jonkun vuoden vanhan kannettavan, joka on paljon parempi kuin se joka minulla on ollut keväästä, se on isompi ja tilavampi ja muistillisempi ja sievempikin. Toivottavasti kaikki sujuu hyvin sen kanssa. Uuden koneen käyttöönotto oli todella helppoa, kun tällä kertaa olin tehnyt varmuuskopioita ja jollain Applen omalla ohjelmalla, automaattisesti. Valitsin vain uudella koneella mitä halusin siirtää varmuuskopioistani ja jonkun ajan päästä se oli samanlainen kuin vanha kone. Siellä oli sähköpostini ja podcastini (se muisti miten paljon olin kuunnellut niitä) ja verkkohistoriani ja salasanani ja niin edelleen kätevää.

4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Tervehdys pitkästä aikaa!

Onko kyseessä siis polyyppi, kysta tms.?

Kunpa oppisit suhtautumaan itseesi hyväksyvämmin ja erehdyksiisi jotenkin kevyemmin. Tuo sekaantumisesi kerroksissa uudessa paikassa on jotain, mitä voi helposti tapahtua kenelle tahansa.

t. Maria

Näkymätön tyttö kirjoitti...

Kystapa hyvinkin.

Tuo nolous oli sellainen ettei se olisi tuntunut minusta yhtään nololta muulloin mutta nyt olin muutenkin niin hermostunut ja inhoan sitä jos en tiedä tarkalleen miten pitäisi käyttäytyä. Toisaalta liioittelu kirjallisena tehokeinona ei tainnut aivan välittyä :)

Anonyymi kirjoitti...

Tuttu tunne.

No välittyi tietysti itseironia, mutta toisaalta olet aika usein kirjoittanut tapauksista, joissa olet nolostunut kohtuuttomasti jostain pikku sattumuksesta, joka voisi sattua kenelle tahansa.

Maria

Näkymätön tyttö kirjoitti...

Se on totta, tuon piti olla ehkä itseironinen viittaus joihinkin reaktioihini tai jotain :)

Blog Widget by LinkWithin