20.10.2010

Varoitus: lääketiedettä

Oli ihan hyvä että sain lääkäriajan niin nopeasti, en olisi ehkä kestänyt jännitystä pitempään. En saanut oikein nukuttuakaan.

Onnistuin nolaamaan itseni heti lääkäriaseman sisällä. Jäin pois väärässä kerroksessa enkä tajunnut sitä. Kauhean noloa (!).

Odotustilassa oli tv päällä ostos-tv:llä. Joku mullistava hoito selkäkipuun, kun lääketieteestä ei ole apua.

Lääkäri oli todella ystävällinen (täytyy laittaa hänen nimensä muistiin tulevaisuuden varalle), minulla kävi hyvä tuuri kun lopulta valitsin lääkäriaseman vähän sattumalta ja en valinnut itse lääkäriä. Hän kuunteli mitä sanoin, hänelle oli helppo puhua ja

Minulla ei ilmeisesti ole tauteja x, y tai z mutta sisälläni asuu neljäjapuolisenttinen pallo. Se ei ilmeisesti ole mitään hirvittävän kauheaa, tai sen kuvan lääkärin puheista sai, sen ei pitäisi esim. olla kuolemaksi mutta se selittää eräät oireet, joita minulla on viime aikoina ollut (ja oikeastaan ne ovat aika samantyyppiset kuin taudissa X). Pallon on tarkoitus kadota hormonivalmisteen avulla (sen käyttö hermostuttaa minua, sitä käytetään kierron tiettyinä päivinä samaan aikaan vuorokaudesta ja voin aloittaa sen käytön vasta ensi kuussa. Pelkään että unohdan), jos niin käy niin selviän budjettini rajoissa, jos ei niin kai sittenkin rahojen täytyy löytyä jostain. En minä kai oikein voi kasvattaa sisälläni palloa. Se on minusta ajatuksena inhottava, en pidä sisäelimistä ja niiden puuhista muutenkaan mutta se että sisälläni voi kasvaa jotain noin isoa ilman että huomaan mitään tuntuu epämiellyttävältä.
Toivottavasti se reagoi hyvin lääkkeeseen.

Aika huojentunut olo mutta en tiedä pitäisikö minun olla huolestunut.

1 kommentti:

Annaleena kirjoitti...

Luulisin että minulla on sama vaiva kuin sinullakin, kuvaus pallo(i)sta ainakin sopii ja hormonivalmistetta käytän lääkkeenä itsekin. Sopivan lääkityksen löytäminen vei hetken aikaa, mutta nyt olen syönyt mulle sopivaa lääkettä nelisen vuotta ja pallot (itselläni näitä on kaksi) eivät ainakaan enää kasva, vaan pysyvät mitoissaan, ovat jopa vähäsen pienentyneet. Oma vaivani on aika ärhäkkää lajia joten todennäköisesti en pääse tästä koskaan eroon, mutta elää tämän kanssa kyllä onneksi voi. Ja kipuja on paljon vähemmän kuin ennen!

Tsemppiä kovasti sopivan lääkkeen löytymiseen ja vaivan selättämiseen:)!

Blog Widget by LinkWithin