Keskiviikko

Viikonlopun ja arjen suunnitelmani muuttuivat taas täysin. Olin koko viime viikon epävarma siitä olinko terve vai sairas ja torstaina aloin olla niin sairas että jätin ompelukurssin väliin. Perjantaina olin niin sairas että jouduin jättämään työt väliin ja hankkimaan sairaslomaa (se on hermostuttavaa ja tuntuu vähän turhalta kun kyse on flunssasta, jolle ei voida tehdä mitään mutta töissä vaaditaan todistus, onneksi terveysasema on ihan lähellä ja hoitajalle on päässyt aina). Lauantaina olin vielä sairaampi (onneksi minulle oli tehty joku pika-angiinatesti, niin ettei tarvinnut hermostua siitä että kurkku oli järkyttävän kipeä) ja jouduin jättämään väliin yhdet juhlat. Sunnuntaina olin vielä sairaampi (on harvinaista että kuumeeni käy 38:ssa) ja jätin väliin odottamani lammasmarkkinat. Maanantaina olin vähän terveempi ja korvasin työt taas sairasloman hakemisella. Tiistaina olin enää vähän sairas ja tänään olen melkein terve ja töissä taas, ne eivät enää kestäneet poissaoloa (yhden kirjan oli ihan pakko päästä painoon).

Varustauduin nenäliinoilla ja yskänlääketableteilla ja kurkundesifioimispastilleilla ja voimakkailla yskänkarkeilla ja käsidesillä ja lähdin töihin ja hoitamaan pakollisia asioita, muuten tämä viikko menee vielä varmaan puoliterveenä tekemättä muuta kuin pakolliset ja välttämällä sosiaalisia tilanteita, mikä tarkoittaa sitä että tänään jää väliin vielä neuletapaaminen ja huomenna ehkä ompelukurssi, mikä on tosi tylsää. Olen kyllä joutunut jo hyväksymään etten saa millään kesken olevaa mekkoa valmiiksi jouluksi, se vaatisi paljon viikonloppuompelua mihin ei ole aikaa. Parempi varmaan tehdä se huolellisesti, villamekoille lienee käyttöä helmikuussakin.

Täällä on tänään aika ihana lumipyry, jos ei tarvitsisi olla ulkona. Siirryin aamutöistä oikeisiin töihin keskustan toiselle puolelle bussilla, kävely tuntui liian vaativalta. Joku vanha mies ei näyttänyt välittävän säästä, hän söi tuiskussa jäätelöä.