Maanantai

Vietin viikonlopun lähinnä nukkuen ja jouluaskarrellen, niin että viimein olen saanut kaikki varsinaiset joululahjat hankittua tai tehtyä. Valitettavasti keksin vielä että tarvitsen ehkä noin kuusi huoparintakoruakin ennen joulua, joten nekin pitäisi tehdä. Ja pakettikortteja ja päättää millaisen piparkakkutalon haluan. Se on stressaavaa, taiteellinen kunnianhimoni määrää etten voi katsoa muiden taloja inspiraatioksi koska se on huijausta, kaikki ideat pitäisi saada itse ja niin edelleen. Oikeita taloja sentään voi katsoa. Tällä hetkellä houkuttaa muistinvarainen jäljennös lapsuuteni kesämökistä, siihen tulisi kaksi pientä mökkiä (se oli siirtolapuutarhassa) ja kolme omenapuuta ja vattumaa ja kukkapenkki. Saattaa olla vähän hankala toteuttaa. Tai sitten haluaisin tehdä värikkään satumökin, arkkitehtuuriltaan englantilaismökkimäisen. Jos osaisin oikeasti tekisin jonkun Ruissalon pitsihuvilan.


Sain viimein valmiiksi tyynyn, jonka piti alun perin olla syntymäpäivälahja huhtikuussa ja sitten äitienpäivälahja. Olen tehnyt sitä lähinnä neuletapaamisissa ja se on edistynyt niin hitaasti että päätin ettei oikeastaan haittaa vaikka koko tyynyn pinta ei olekaan kirjottu, sekään ei haittaa jos se ei ole puoliksikaan kunhan se vain valmistuu jouluksi. Tyynyn ompeleminen oli vaikeampaa kuin kuvittelin, villakangas venyi, vetoketju jäi rumasti näkyviin ja olin jostain syystä merkinnyt ompeluviivat sinisellä puuvärillä villakankaan oikealle puolelle niin että ne jäivät vähän näkyviin. En tiedä mitä tyynystä olisi tullut jos en olisi ottanut sitä mukaan ompelukurssille (kun kurssia on jäljellä enää yksi kerta ennen joulua päätin että ihan turha tehdä sitä mekkoa kun se ei kuitenkaan valmistu jouluksi), opettajan avun jälkeenkin siitä tuli vähän hassun näköinen (sillä on korvat). Ensimmäinen tyyny oli liian pieni ja vain korosti sitä, onneksi liian isolla sisustyynyllä sen sai tungettua niin täyteen että outouksien voi kuvitella olevan tarkoituksellisia.


Toinen viikonlopun käsityö oli paljon helpompi (sitä ei ehkä edes voi sanoa käsityöksi). Ja ehkä tylsempi (olen siinä vaiheessa että suunnilleen kaikki joululahjaideani alkavat tuntua tosi tyhmiltä. Paitsi luumuhillo isälle ja äitipuolelle. Ellei se ole onnistunut homehtumaan tai jotain). Luonnoskirja, kuvansiirtoliimalla tehty kuva kankaalle ja teksti (kuvan ja tekstin yhdistelmä on vähän niin kuin sisäpiirivitsi), liimattu vain kiinni. Viitseliäs ihminen olisi tietysti sitonut muistikirjan itse mutta minulta sellainen ei onnistu.


En ole jaksanut etsiä vielä joulukoristeitani (olen siivonnut ne jonnekin hyvään piiloon) mutta minulla on sentään kaksi uutta jouluvaloa. Led-kynttilöitä ja paperitötteröitä joihin on pistelty reikiä neulalla.

Vedenkeittimeni hajosi torstaina. Se ei ollut edes kovin vanha mutta takuu ei kyllä ole voimassa (saati takuukuitti tallessa), enkä tiedä olisiko se auttanutkaan. Keitin kiehui ja kiehui kunnes se kuumensi itsensä niin että sen kahva alkoi heilumaan (eikä se ollut erillisestä kappaleesta tehty). Päätin ettei se tuntunut enää turvalliselta ja kävin ostamassa uuden, tällä kertaa sisältä metallisen (ja samalla kolme kymppiä vanhaa keitintä kalliimman, toivon mukaan se kestää kauemmin). Muita kriteerejä minulla ei oikein ollut kun siinä hintaluokassa (en halunnut käyttää kuitenkaan lähes satasta vedenkeittimeen) kaikki tuntuivat samanlaisilta teknisiltä ominaisuuksiltaan niin tein valinnan täysin ulkonäön perusteella ja ostin ainoan vedenkeittimen joka oli minusta tyylikäs. Se ei oikein sovi 70-luvun keittiööni mutta ei sillä ole niin väliä (en kyllä edes haluaisi sellaisia kodinkoneita, melkein alkuperäinen hella riittää minulle hyvin).
Ostaminen vaati aika paljon kävelyä. Minulla oli pari plussaseteliä ja ajattelin kokeilla ensin Anttilaa. Olin katsonut netistä jotain (rumaa) mallia mutta sitä ei ollut Anttilassa joten kävelin torin poikki Sokokselle, jossa oi tuo tyylikäs. Päätin käydä kuitenkin katsomassa uudestaan Anttilassa, jos heillä olisi ollut sitä myynnissä, en ollut katsonut tarkasti kaikkia. Joten kävelin takaisin. Ei ollut, ehkä Stockmannilla olisi. Oli vain leivänpaahdinradiosetissä, takaisin Sokokseen. Ei ihan vastaa seikkailua patjan perässä Raisiossa mutta vähän flunssaisena (en tiedä pääsenkö ikinä eroon tästä taudista) oli tarpeeksi rasittavaa. Joka tapauksessa pääsen taas nauttimaan teestä. Viime aikoina olen juonut tottumusteni vastaisesti pussiteetä ja vielä mustaa mutta minun alkoi tehdä mieli mausteista teetä ja Clipperin chai on hyvää (sen lisäksi että heillä on erityisen tyylikkäät pakkaukset).